Bula bula!

Mistä näitä kasseja oikein kertyy?!

Karnevaalitunnelmissa

Matkaamme kohti Uutta-Seelantia, mutta olemme ehtineet käydä sitä ennen vielä kauniin ja rennon Samoan jälkeen Fidžillä, sen pääkaupungissa Suvassa. Meillä ei ollut Fidžilläkään varattuna mitään varustamon järjestämää retkeä, ja vaikka tiesimme, että myös tällä saarella olisi hurmaavia ja paratiisimaisia hiekkarantoja, niin Samoalla olimme jo kokeneet tämän, ja päätimme vain tutustua saaren pääkaupunkiin jalkaisin. Kirjoituksen otsikko, ”Bula bula!”, tai yksinkertaisemmin vain ”Bula!” on mitä ilmeisimmin fidžin kielellä ”päivää” tai ”moi”. Ensimmäinen satamatyöläinen tervehti meitä tällä lailla heti kun lähdimme laivasta, ja niinpä sitten minäkin viljelin sitä koko päivän ajan kaupungilla. Suurin osa vastaantulijoista tervehti meitä kaupungissa ollessamme. 
 
Toinen asia, joka iski sananmukaisesti vasten naamaa laivan ulkopuolella, oli todella kuuma ja kostea ilma. Kun lämpötila on kolmenkymmenen kieppeillä ja ilmankosteus huitelee silti reilusti yli 80 prosentin, tulee ilmasta väistämättä melko tukala. Voi olla, että minun kohdallani kokemukseen vaikutti myös lievä nuha tai flunssa, jonka olen saanut jossain vaiheessa matkaa San Franciscon jälkeen. Olo on ollut lähestulkoon normaali koko ajan, mutta voi olla, että jos oli huomaamatta vähän lämpöä, kun lähdimme kuljeskelemaan ulos ja sitten tuo ruumiinlämpö laski normaaliksi, niin se lisäsi oman hikiannoksensa kävelyretkeen. Yhtä kaikki, kilometrin päässä huomasin jo hikikarpalot ylähuulella ja muutaman kilometrin jälkeen olin kuin uitettu koira ja ähisin Petelle hikipäissäni. Koska aurinko porotti täydeltä taivaalta ja aurinkovoidetta oli luonnollisesti levitetty ennen ulos lähtöä, en voinut kovin paljon alkaa hikeä pyyhkimään poiskaan, koska seuraavaksi olisin ollut ihan karrelle palanut. Lopulta pääsimme pelastautumaan ilmastoituun ostoskeskukseen, kuinkas muuten. 
 
Yksi seikka, jossa huomaa paljon eroja matkan varrella, on katukaupustelijoiden aktiivisuus. Näin suomalaisena tekisi joskus mieli sanoa suoraan kaikille kättelijöille ja nimensä esittelijöille, että me pohjoismaalaiset saattaisimme jopa ostaa enemmän, jos saisimme rauhassa katsella mitä mielenkiintoista myyntipöydällä on. Osaamme kyllä itse kysyä, jos jotain mielenkiintoista löytyy. Tietenkään tällaista ohjetta ei voi antaa, ja se varmaan olisi loukkaavaakin, mutta yhtä lailla totta on se, että kun kolme kaupustelijaa pyörii ympärillä ja yrittää työntää käteen jos jonkinlaista kaiverrettua puukoristetta tai kaulakorua, niin ensimmäisenä mielessä on lähinnä pakeneminen. Suvassa kävi juuri näin, sinänsä kauniita esineitä kauniisti esille laitettuna, mutta kun hetkeäkään ei saa olla rauhassa, niin suomalainen ahdistuu. Ymmärrän hyvin heidänkin puolensa asiassa, kun kilpailu turistien rahoista on kovaa ja toimeentulo voi olla tiukkaa, mutta tälläkin kertaa tilanne johti vain siihen, että teimme ostokset mieluummin ostoskeskuksessa sisätiloissa, kuin kojun äärellä kadulla.
 
Suva on Wikivoyagen tietojen mukaan tunnettu sateisuudestaan, eivätkä taivaalle vähitellen päivän aikana kerääntyneet pilvet pettäneet meitäkään. Onneksi sade alkoi vasta iltapäivällä ja ehdimme juuri ja juuri takaisin laivaan, ennen kuin olisimme kastuneet. Sadetta kesti koko ajan siihen asti, kun laivamme lähti eteenpäin kohti Uutta-Seelantia ja Aucklandia. Näistä kahdesta Tyynenmeren saarivaltiosta, Samoasta ja Fidžistä, mukavampana mieleen jäi ehkä kuitenkin Samoa ja sen pääkaupunki Apia. Samoalla on paljon vähemmän asukkaitakin, mikä voi osaltaan olla syynä rauhallisempaan tunnelmaan. Fidži on viime vuosikymmeninä myös kärsinyt epävakaammasta poliittisesta tilanteesta, mm. pari vallankaappausta on ollut 2000-luvullakin, mutta viime vuosina ja ainakin tällä hetkellä tilanne on tässä suhteessa rauhallinen.
 
Moni on kysellyt MSC Factor -talenttikisan etenemisestä. Tähän mennessä tuosta kisasta ei ollut kuulunut sen enempää ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta tänään tilanne nytkähti eteenpäin, kun meidät kilpailijat pyydettiin palaveriin ja varmistamaan vielä osallistumisemme jatkossa. Totta kai olin mukana, ja selvisi, että seuraava erä, semifinaali, pidetään kolmen päivän kuluttua, juuri ennen saapumistamme Australiaan. Heti alkoi tietenkin jännittää, ja välillä sitä tosiaan itseltäänkin kysyy, että onko pakko työntää itsensä tällaisiin sydämentykytyksiä aiheuttaviin tilanteisiin. Kun asiaa oikein tänään pohdin, niin voi olla, että esityksen jälkeinen ”itsensä ylittämisen tunne” on se, mikä saa osallistumaan. Ehkä siitä saa sellaisia endorfiineja elimistöön, mitä jotkut toiset saavat liikuntasuorituksista (minulle tulee liikunnasta vain hiki). Toinen laivalla oleva suomalainen pariskunta lupautui mielellään kannustamaan kilpailussa ja olikin mukava, kun pääsi esittämään kappaleita heille harjoitusmielessä päiväsaikaan, niin sai otetta myös tuleviin esiintymistilanteisiin.
 
Eilen laivalla vietettiin karnevaaleja ja ilahduttavan moni oli pukeutunut teeman mukaisesti värikkäisiin, näyttäviin, erikoisiin tai hullunkurisiin asuihin ja naamioihin. Minäkin olin hankkinut jo ennen matkaa osittain läpinäkyvän, mustan ja kullan värisen vähän erikoisemman kauluspaidan ja olin jo etukäteen miettinyt, että tuleekohan sitä koskaan laitettua päälle. Vielä hytissä meinasin jänistää ja ajattelin, että ei tällainen päällä voi kulkea tuolla ihmisten ilmoilla. Jälleen oli kyse vain alkujännityksestä, loppujen lopuksi paita ja kokonaisuus oli oikein mukavasti onnistunut ja ihmiset tuntuivat pitävän siitä, ja olin iloinen, että rohkaistuin sitä käyttämään. Näimme itse asiassa Fidžillä satamassa eräällä laivan henkilökunnan jäsenen päällä t-paidan, jossa luki ”Fear is temporary, regret is forever”, eli ”pelko on väliaikaista, katumus on pysyvää”. Hyvä muistutus meille kaikille siitä, että jos jokin asia kiinnostaa, niin useimmiten kannattaa rohkeasti mennä sitä kohti. 
 
Ehkä tästä kertoo myös Portion Boysin Elämän ABC, jossa lauletaan: ”Ei oo vakavaa, niin vakavaa […], muista et elämässä A) Sun täytyy täällä rajusti rakastaa, B) Just niinku Toni Nieminen, C) Hyppää vaan silmät kiinni vaikka suihkulähteisiin. Mut jos ei onnistukaan A) Eihän tää nyt oo niin vakavaa, B) vaikka kaikki menis perseelleen, C) Vedä vaan tankki täyteen, on maailma taas radallaan.” 
 
Noh, ehkä kaikkea ei tarvitse kokeilla, mutta melkein kuitenkin :) Ja mitä ihmettä ne tarkoittaa tolla Toni Niemisellä? :o
 
Portion Boys: Elämän ABC: https://youtu.be/-cqFXHtQc7sd

---

Maskottimme Julio piiloutui maskin taa