Dubain lumoissa

Miracle Gardenin ihmeitä Dubaissa

Huivikaupoilla Dubaissa

Saavuimme jo joitakin päiviä sitten kaksipäiväiselle vierailulle Dubaihin, Yhdistyneitten arabiemiraattien suurimpaan kaupunkiin (Abu Dhabi on pääkaupunki). Dubaissa asuu tällä hetkellä noin 3,5 miljoonaa ihmistä, joista vain noin puolisen miljoonaa on Dubain emiraatin kansalaisia, loput miljoonat ihmiset ovat ulkomaisia työntekijöitä. Arviolta noin 2,5 miljoonaa tästä ulkomaisesta työvoimasta on Aasiasta mm. Intiasta, Pakistanista, Bangladeshista, Filippiineiltä ja Kiinasta. Länsimaista eniten asukkaita on Britanniasta, noin 100 000. Kaupungin kasvuvauhti on päätä huimaava: vuosituhannen vaihteessa asukkaita oli vain noin miljoona. Kaupungissa ollessamme rakennusprojekteja näkyi siellä täällä ja väestön kasvaessa myös ruuhkat alkavat vähitellen vaivaamaan tätä leveistä ja hyväkuntoisista moottoriteistään tunnettua kaupunkia. 
 
Kasvuvauhdin huomasi myös, kun lähetimme muutaman postikortin Dubaista ja satuimme ostamaan ne ensimmäisestä vastaan tulleesta postikortteja myyvästä kaupasta. Aloimme vasta myöhemmin tutkimaan korttien kuvanäkymiä tarkemmin. Korteissa kuvatussa kaupungin siluetissa näkyi tietenkin 2010 avattu maailman korkein pilvenpiirtäjä Burj Khalifa, mutta lukuisat sen jälkeen rakennetut pilvenpiirtäjät loistivat poissaolollaan. Kortit olivat muutenkin vähän kauhtuneita, eli olimme selvästikin haksahtaneet jonkinlaisen ylijäämävaraston tuotteisiin. Laivalla ystävämme Mikko lohdutti sanoen, että nuo kuvat ovat arvokkaita historiallisia dokumentteja, uusia kuvia voi kuka tahansa aina ottaa. 
 
Pohdin jossain aikaisemmassa kirjoituksessani kultaisen keskitien filosofiaa, eli sitä, kuinka lähestulkoon asiassa kuin asiassa voi olla viisasta välttää äärimmäisyyksiä ja pysyä kohtuudessa. Dubaissa tämä filosofia on jo ajat sitten heitetty romukoppaan. Sen lisäksi, että Dubaissa on tällä hetkellä maailman korkein rakennus, maassa tunnutaan hamuavan kaikkea muutakin suurta ja ennätyksellistä. Dubain keskustan ympäri on rakennettu yli kolme kilometriä pitkä puoliympyrän muotoinen kanava, joka alkaa merestä ja päättyy mereen kaupungin molemmin puolin, ja niinpä se tekee Dubain keskustasta maailman suurimman ihmisen aikaansaaman saaren. Dubaissa on maailman kallein hotelli, Burj al Arab, jota kutsutaan välillä maailman ainoaksi seitsemän tähden hotelliksi. Ilmeisesti maa on halunnut myös valmistaa maailman suurimmat postimerkit, sillä kortteihimme hankitut merkit peittivät ensimmäisen osoiterivinkin, vaikka merkin laittoi sille varatulle paikalle poikittain! Ihme kyllä kauppakeskus Dubai Mall ei ole maailman suurin, mutta aivan riittävän valtava joka tapauksessa tavalliselle ihmiselle. Ja kauppakeskuksen ei tarvitse olla suurin, jos se tarjoilee maailman suurimpia leivoksia. En muista, että olisin koskaan elämässäni jättänyt syömättä loppuun lautaselta jotain, josta pidän, mutta Arton kahvila (kyllä, nimi oli Arto Coffee Shop) toi pöytään niin suuren pistaasipähkinäjälkiruoan, että sitä en kerta kaikkiaan kyennyt syömään loppuun. Olen varma, että siihen oli piilotettu ainakin puoli kiloa sokeria.
 
Ensimmäisenä Dubai-päivänä osallistuimme varustamon järjestämälle retkelle, joka vei meidät katsomaan yllä mainittua seitsemän tähden hotellia ulkoapäin ja myös kuuluisaa palmusaarta, Palm Jumeirahia, eli täyttömaalla merelle tehtyä keinotekoista saarta, jonka jokaisella kiinteistöllä on takapihalla oma yksityinen hiekkaranta. Bussista käsin näistä ihmeellisyyksistä ei paljon nähnyt, mutta retki vei myös Miracle Gardeniin, pyöreään puutarhaan, jonne pääsimme jaloittelemaan puoleksitoista tunniksi. Valtavalle alueelle oli istutettu miljoonia kukkivia kasveja ja leikattuja pensaita, joista oli muotoiltu toinen toistaan ylenpalttisempia kokonaisuuksia. Alueelta löytyi smurffikylä, kukilla peitetty suihkukone, balettitanssijahahmoja valtavissa kukkahameissa, isoja hevosenpäitä ja muotoon leikattu norsu. Suurin osa kukista oli tällä hetkellä eri värisiä miljoonakelloja (eli petunian sukuisia amppelikasveja) ja muita riippapetunioita, mikä teki istutuksista ehkä jossain mielessä yksitoikkoisia, vaikka kauniita olivatkin. Opas kertoi, että kesäksi puutarha suljetaan, sillä vaikka kuinka puutarhasta puhutaan ihmeenä (Miracle) keskellä aavikkoa ja keinokastelua lisättäisiin, on paahde kesäkuukausina liian voimakas ja kukat eivät pysyisi kauniina. Sen sijaan kauneimmillaan puutarha on kuulemma marras-tammikuun välisenä aikana, kun ilma ei ole aivan yhtä paahteinen ja muitakin kukkivia kasveja kuin petunioita voidaan käyttää runsaammin istutuksissa.
 
Toiselle päivälle olimme järjestäneet jälleen omatoimisesti ohjelmaa, kun olimme pari kuukautta sitten ostaneet netistä liput Burj Khalifan Vip Loungeen. Ajattelimme, että sen kerran kun Dubaissa käydään ja maailman korkeimmassa rakennuksessa vieraillaan, niin mennään sitten saman tien niin ylös, kuin tavallisen kuolevaisen on mahdollista päästä. Melko arvokkaalla lipulla olisi päässyt jo kerrokseen 148 asti, mutta halusimme vielä tätä ylemmäs, kerroksiin 152-154, joissa tuo Vip Lounge sijaitsi. Ja tällä kertaa täytyy kyllä myöntää, että lipun hinnan aiheuttama kirpaisu lieveni jo heti kokemuksen alkumetreistä asti. Meidät ohjattiin odottamaan opasta ensin tummasävyiseen rauhalliseen huoneeseen ja kun kaikki kierroksen vieraat olivat saapuneet paikalle, lähdimme kaikkien jonojen ohi yläilmoihin. Ensin hissillä kerrokseen 124, jossa hissin vaihto ja suoraan ylimpään 154. kerrokseen. Jos aivan totta puhutaan, niin kerroksia on vielä tämän jälkeenkin (ylin on 163. kerros), mutta nämä ylimmät kerrokset on varattu talotekniikalle ja toisaalta radio- ja viestintäkäyttöön. 
 
Vip Lounge oli nimensä mukainen rauhallinen, tilava ja viihtyisä tila kolmessa kerroksessa, ja koska vieraita ei ollut paljon, se lisäsi kokemuksen rauhallisuutta ja ainutlaatuisuutta. Näkymät olivat luonnollisesti upeat kaikkiin ilmansuuntiin (kaupunkiin ja merelle päin toki aavistuksen upeammat kuin aavikolle päin) ja henkilökunta ystävällistä ja huomaavaista. Pääsimme myös 152. kerroksen parvekkeelle, jonka yllättävän matalien kaiteiden yli kurkkiessa ihan pikkaisen alkoi huimaamaan. Kokemuksen hintaan sisältyi yksi alkoholijuoma ja sen lisäksi muita virvokkeita ja suolaisia ja makeita paloja noutopöydästä niin paljon kuin kehtasi ottaa. Jokaiselle löytyi myös oma pöytä ja nojatuolit ikkunoiden edestä. Saimme aivan helposti kulumaan sen pari tuntia, joka meille oli varattu tornissa käymiseen. Sisään astuessa meille kyllä sanottiin, että ”viettäkää aikaa niin pitkään kuin haluatte”, mutta siinä vaiheessa, kun huomasimme olevamme viimeiset vieraat cappuccino-kuppiemme kanssa ennen seuraavan ryhmän saapumista, päättelimme lähdön hetken koittaneen. Myös paluumatka alas sujui yhtä jouhevasti kerrosten 148 ja 124 kautta, ensin pakollisten matkamuistomyymälöiden ja sen jälkeen vip-tarra rinnassa hissijonon ohi.
 
Tornin juurella sijaitsevasta Dubai Mallista tarttui jälleen jotain matkamuistoja mukaan, ja vaikka kultainen keskitie olisi edelleen hyvä, niin nyt niitä matkamuistoja ja t-paitoja ja tuliaisia on kertynyt jo sen verran, että meidän piti ostaa ylimääräinen matkalaukkukin paluumatkaa varten. Onneksi risteilykeskuksen Henna sai meille myös järjestettyä tämän lisälaukun lennolle, niin saamme toivottavasti koko laukkuvuoren yhdellä kertaa kotiin, kun matka päättyy. Dubain jälkeen olemme ehtineet jo käydä Omanissakin, mutta kerron siitä seuraavalla kerralla. Nyt nautimme viidestä peräkkäisestä meripäivästä ennen saapumista Jordaniaan. ”Lisäturvallisuusmateriaali” nostettiin jälleen eilen laivaan Omanin edustalla, ja tämä ”materiaali” lienee seurassamme aina Punaiselle merelle asti. 
 
Ai niin, en ehkä pääsekään teatteriin esiintymään. MSC Factor -kisan finaali järjestetään sittenkin Pigalle-loungessa, sillä kaikkien esitysten hiominen teatteriin aikatauluineen ja äänisäätöineen kaikkineen olisi kuulemma ollut liian monimutkaista. No, selitys sekin. Factor-kisan finaalissa huomenna sunnuntai-iltana on kaksi voittajaa, tuomariston ja yleisön äänestämä, ja nämä voittajat pääsevät seuraavana päivänä, maanantai-iltana, esiintymään myös teatteriin. Silloin mukana ovat myös muut laivan kilpailuissa menestyneet, esimerkiksi laivan tanssikilpailuissa voittaneet parit. Katsotaan siis miten käy. Mukava joka tapauksessa päästä esiintymään vielä kolmannenkin kerran, tällä kertaa vuorossa on suomalaista pianomusiikkia. 
 
Sen sijaan tähän blogin lopuksi Stingin ja algerialaisen Cheb Mamin arabialaisia vivahteita sisältävä Desert Rose, johon tutustuin jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten. 
 
Sting (feat. Cheb Mami): Desert Rose: https://youtu.be/C3lWwBslWqg

Tässä pitäisi olla kuva minusta maailman korkeimmalla näköalatasanteella, mutta kana päätti näköjään edelleen toisin