Huh hellettä!

Kaakkois-Aasian kohteita (Vietnam, Thaimaa, Singapore ja Malesia) on yhdistänyt kuuman kostea sää. Emme laivalla ole muutenkaan juuri viettäneet pitkiä aikoja aurinkokannella, vaan pysyneet mukavissa ilmastoiduissa sisätiloissa. Aamupäivisin olemme välillä osallistuneet elementtien väliseen kisaan tuli-joukkueemme mukana ja silloin ulkoilmassa tulee oltua noin tunnin verran, mutta sen jälkeen onkin yleensä palattava viilentymään sisätiloihin. Ehkä ne matkustajat, jotka kärventävät itseään päivästä toiseen tuntikausia aurinkotuoleilla tottuvat paremmin lämpimään, mutta ainakin minun kohdallani lämpö tuntuu välillä hyvinkin tukalalta. 
 
Esimerkiksi Malesian Penangissa toissapäivänä lähdimme omatoimisesti kävelemään kaupungille, sillä emme olleet varanneet tuolla päivälle varustamon retkeä, ja jo runsaan vartin tallustelun jälkeen hiki valui norona rinnassa ja selässä ja aurinkovoide helmeili iholla kuin saunassa konsanaan. Edes Pete ei ole aivan yhtä hikisäkki kuin minä. Kuin tyhjästä eteen ilmestynyt ilmastoitu Starbucks toimi tuolla kertaa pelastavana keitaana, vaikka muuten emme kyseistä ketjua olekaan suosineet.
 
Ehkä kuumuudesta johtuen muutenkin suosimme Malesian kohteissa sisätiloja ja ilmastoituja busseja. Ennen Penangia (George Townia) vietimme päivän Kuala Lumpurissa. Kuala Lumpur ei ole aivan rannikolla, ja meillä oli varattuna bussikuljetus satamasta Port Klangista keskustaan, ajomatka kesti runsaan tunnin verran. Bussi jätti meidät kaupungin tunnetuimman maamerkin, Petronas Towersin, viereen. Kyseiset kaksoistornit olivat maailman korkeimmat rakennukset vuosina 1998-2003, ennen kuin Taiwanin Taipeihin valmistui vielä korkeampi torni, ja sen jälkeen useat muutkin rakennukset ja tornit ovat jo ohittaneet sen korkeudessa. Koska kaikkea täytyy kuitenkin maailmassa mainostaa, niin tornit pitävät edelleen maailman korkeimman kaksoistornin titteliä. 
 
Muutaman pakollisen ulkokuvan jälkeen vietimme loppupäivän tornin juurella olevassa kauppakeskuksessa (kuinka omaperäistä!), kävimme kahvilla ja lounaalla ja löysinpä parturiliikkeenkin, jossa kävin siistimässä hiukseni. Lounasta söimme korealaisessa ravintolassa ja ruoka oli todella hyvää. Olimme hieman hämmentyneitä, kun pöytään tuotiin monenlaista alkuruokaa, jota emme olleet edes tilanneet, mutta pian ymmärsimme, että ne kuuluivat jokaisen aterian hintaan automaattisesti ja uskalsimme alkaa maistella niitä. Syömäpuikkojen käyttökin alkaa jo sujua paremmin, kun sitä on tullut harjoiteltua matkan varrella parissa paikassa. 
 
Port Klangin ja Kuala Lumpurin jälkeen seuraavana päivänä olimme Malesian toisessa kohteessa, edellä mainitussa Penangin maakunnassa ja sen pääkaupungissa George Townissa. Voi olla, että kaupungista olisi saanut enemmän irti, jos olisi lähtenyt omatoimisen kävelyretken sijasta katsomaan muita kohteita, mutta toisaalta oli silti mukava viettää päivä hieman rennommin ilman ennakkoon asetettua aikataulua. Kaupunkikierrokselta täytyy mainita yksityiskohtana moskeija, jonka ohi kävelimme juuri kun yksi päivän rukouskutsuista kajahti ilmoille minareetista. Olin huomannut jo Singaporessa (jossa kävi samalla lailla), että nuo rukouskutsut ja niiden melodiat ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia kuunneltavia. George Townissakin niiden melodiat tuntuivat hieman mollivoittoisilta ja kun siihen liitettiin itämaisia elementtejä ja pitkiä matalia ääniä, niin ymmärrän kyllä niiden rauhoittavan merkityksen ihmisten elämässä, itsekin jäin niitä mielelläni kuuntelemaan. Matkalla on tullut ajateltua, että varmaan jokaisen uskonnon ytimessä on pyrkimys sisäiseen rauhaan ja siihen, että kiireisen, stressaavan ja epävarman maailman vastapainona olisi jotain pysyvää ja yli sukupolvien kestävää perinnettä, ja varmasti uskonnosta haetaan ja löydetään usein myös lohtua. Haitalliseksi uskonto muuttuu, kun tuota ihmisten kaipausta rauhaan aletaan käyttää heidän hallitsemiseensa ja aletaan määritellä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, ja siinä varmasti jokainen uskonto on kantanut historian saatossa kortensa kekoon.
 
Huomenna olemme Sri Lankassa ja kuuma kostea sää jatkuu sielläkin, joten toivon edelleen, että retkellämme käytetyt bussit ovat ilmastoituja. Viime yönä siirsimme kelloja taaksepäin puolitoista tuntia ja nyt olemme siis kaksi ja puoli tuntia Suomen kesäaikaa edellä. Intiassa ja Sri Lankassa ei ole siis haluttu asettaa aikaa tunnin tarkkuudella aikavyöhykkeille. Jokainen maa haluaa erottua tavallaan.
 
Tällä kertaa oli hankala miettiä, minkä kappaleen haluaisin teille esitellä, koska mikään ei noussut suoraan tekstistä, mutta päädyin Kate Bushin Hello Earth -kappaleeseen, sillä se ei ehkä ole monellekaan kovin tuttu. Pidän kappaleesta sen tunnelman ja osittain myös sen outouden vuoksi, se jää erikoisella tavalla mieleen ja herättää ajatuksia. Musiikki pysähtyy kaksi kertaa, kun sen tilalle tuleekin mieskuoron esittämä hymni. Sanatkin ovat aika monitulkintaiset.
 
Kate Bush: Hello Earth:  https://youtu.be/U7QCtPZ3pTg