 Yksi näkökulma oopperataloon  Tuollako me äsken oltiin syömässä ja drinksuilla?! No tekihän se vaikutuksen, vaikka olin ajatellut, että ”se on niin nähty”. Kai kaupungissa nyt muutakin on, otetaan siitä nopeasti pari valokuvaa ja sitten vain eteenpäin. Yksi rakennus muiden joukossa, kuitenkin pelkkä rakennus. Väärässä olin: Sydneyn oopperatalo tuntuu kyllä olevan kaiken saamansa ihailun ja arvostuksen väärti. Jo rakennuksen ulkokuori oli minusta moniulotteisempi paikan päällä, kuin mitä etukäteen arvelin. Valokuvista jo entuudestaan tutut kaarevat muodot olivat läheltä kiehtovia ja rakennus näytti hieman erilaiselta koko ajan riippuen siitä, mistä suunnasta sitä lähestyi. Erikokoiset pallopinnasta leikatut muodot linkittyivät hienosti toisiinsa. Valkoinen klinkkeripinta yllätti kuvioinnillaan ja sisätilojen betonipinnat tuntuivat ensin karuilta, sitten mielenkiintoisilta ja lopulta jopa melkein kodikkailta. Nykyään ei ehkä enää tehtäisi niin massiivisia portaita talon edustalle tai niin matalaa sisätilaa lipunmyyntiaulassa, mutta näistä seikoista huolimatta rakennus tuntuu kestäneen hyvin aikaa ja siellä oleskelu tuntuu miellyttävältä ja tilat avarilta. Mieleeni tulee vertailukohtana Berliinin filharmonia, jossa kävin Ismon kanssa jokunen vuosi sitten. Sen akustiikkaa on kehuttu paljon (ilmeisesti parempi kuin Sydneyn oopperatalon), mutta muistan siellä käydessäni ihmetelleeni talon sekavia sisätiloja, ja muistelen värienkin olleen jotenkin outoja. Poesialla oleva toinen suomalainen pariskunta tiesi kertoa rakennuksesta mielenkiintoisia ja hauskoja anekdootteja jo ennen Sydneyyn saapumista, mm. että suunnitelma ei alun perin ollut päässyt lähellekään arkkitehtikilpailun finaalisarjaa. Arvovaltainen tuomariston jäsen, suomalais-yhdysvaltalainen Eero Saarinen oli löytänyt sen jostain verhon takaa (jonne ei ollut tarkoitus edes vilkaista) ja tiennyt heti, että ”tässä se on”. Lisäksi rakennus on Sydneyssä rakennettu aivan eri paikkaan, kuin mihin kaupunki oli sen etukäteen ajatellut. Voittaja-arkkitehti Jørn Utzon joutui törmäyskurssille kaupungin kanssa kesken rakennustyön, ja lähti kimpsuineen ja kampsuineen pois, kun vasta ulkokuori oli saatu valmiiksi, vieden kaikki sisätilojen suunnitelmat mukanaan, mistä syystä rakennus viimeisteltiin sisätilojen osalta muiden arkkitehtien ja suunnittelijoiden voimin. Onneksi myöhempinä vuosinaan Utzon ja Sydneyn kaupunki pääsivät jälleen keskusteluyhteyteen ja arkkitehti pääsi mm. nykyaikaistamaan sisätiloja 2000-luvulla ja kertomaan suuntaviivoja mahdollisiin tuleviin muutoksiin. Vuodesta 2007 oopperatalo on ollut Unescon maailmanperintöluettelossa. Vaikka oopperatalo jäi päällimmäisenä mieleen, ehdimme nähdä Sydneyssä muutakin, koska laiva oli kaupungissa yön yli. Ensimmäisen päivänä tutustuimme omatoimisen oopperatalokierroksen lisäksi kaupungin kasvitieteelliseen puutarhaan. Illalla suuntasimme MSC:n järjestämälle illalliselle Sydney Toweriin lähes 300 metrin korkeuteen. Pukeutuminen tuotti hieman päänvaivaa, sillä ilma oli lämmin, mutta pukukoodina oli ”smart casual”. Laittaako pikkutakki vai ei? Toisaalta aurinko ehti laskea ennen kuin palasimme laivalle, mutta illallekin oli luvattu lämmintä. Noudatin itse sääntöä ”mieluummin liian lämmin kuin liian kylmä” ja pistin sittenkin sen pikkutakin, ja päädyin kantamaan sitä loppuillasta käsissäni. Maisemat tornista olivat hienoja ja illallisen päätteeksi vänkäsimme vielä itsemme yläkerran baariin jatkamaan hetkeksi iltaa maisemaikkunan äärelle pimenevän kaupungin valojen ylle. Laivalle oli kuitenkin palattava ajoissa, sillä seuraavan aamun kiertoajelu oli ajastettu alkamaan jo klo 7.30, ja herätys oli ennen kuutta. Kiertoajelulla kävimme vielä opastetullakin kierroksella oopperatalossa, jolloin näimme myös konserttisalit ja muita sisätiloja, ja lisäksi kävimme parilla kaupungin näköalapaikalla ja kuuluisalla Bondi beachilla, jossa väki tuntui viihtyvän tuulisesta ilmasta huolimatta. Ehdimme kiertoajelulta viime tingassa takaisin vain lähteäksemme saman tien seuraavalle retkelle: helikopterilennolle Sydneyn ylle. Yläilmoista sai hyvän käsityksen kaupungin valtavista mittasuhteista ja onneksi sää suosi tälläkin kertaa ja ilma oli kirkas. Kun palasimme tältä retkeltä, ehdimme vielä hetken kierrellä sataman lähistön kortteleissa ja putiikeissa, ja kävimme mukavalla terassilla kahvilla ja myöhäisellä lounaalla. Vasta lähtiessämme huomasimme kahvilan olevan Guylian-suklaatehtaan nimikkopaikka. Hieman oudolta tuntui, että useampikin kahvila meni kiinni jo klo 16-17 välillä, vaikka oli arkipäivä ja kadut täynnä ihmisiä. Kun laiva lähti klo 19 kohti Brisbanea, saimme jälleen sateen niskaamme. Alkaa tuntua siltä, että jos jossain kaivataan sadetta, niin kutsukaa MSC Poesia paikalle. Ja kun laiva lähtee, sade alkaa. Illallisella oli tarjolla kengurupataa. Se oli yllättävän hyvää, kuin palapaistia olisi syönyt. Australia on retkioppaan mukaan ainoa maa maailmassa, jonka vaakunaeläimiä (kengurua ja emua) syödään. Vaakunaan nämä eläimet ovat valikoituneet puolestaan kuulemma siksi, että kumpikaan niistä ei osaa liikkua taaksepäin. Jaa, miten MSC Factor -talenttikisassa kävi? Kaikki Peten Facea seuranneet tietävätkin jo vastauksen: pääsin esitykselläni jatkoon ja nyt alkaa sitten pähkäily, mitä soittaa seuraavaksi. Ilmeisesti jossain vaiheessa on todella tiedossa vielä semifinaali. Siellä voisi soittaa esimerkiksi Chopinin nokturnon tai sitten pianosovituksen Kananlento-elokuvan soundtrackilta. Pähkäiltävää siis riittää. Sen sijaan Kylli-tädin ei tarvitse pähkäillä, hittejä riittää. Australialaislaulajan kattavasta valikoimasta valitsen tähän yhden suosikeistani ”All the Lovers”. Tämä sopii muutenkin teemaan, sillä Sydneyssä vietettiin juuri vierailumme aikaan Sydney Worldpride 2023 -viikkoja, ja kaksi päivää sitten paraatissa oli ollut puoli miljoonaa ihmistä. Sateenkaarilippuja oli joka kadunkulmassa ja tapahtumia oli ilmeisesti ympäri kaupunkia vielä ensi viikonloppuun asti. Kylie Minogue on ollut jo monta kymmentä vuotta yksi sateenkaarikansan suurista ikoneista. Kylie Minogue: All the Lovers: https://youtu.be/frv6FOt1BNI   Nämä molemmat kuvat otettu hyttimme parvekkeelta illalla: Harbour Bridge, joka oli valaistu sateenkaaren värein ja ikoninen oopperatalo
0 Comments
Leave a Reply. |