Hytillä on väliä

Laivan pääaula on lähtöpäivänä vielä jouluaiheisesti koristeltu

Hyttimme sijainti laivan perässä

Ennen risteilyä vietimme kaksi yötä Genovassa, ja majapaikkamme oli muutaman sadan metrin päässä satamasta. Näppärää, ajattelin etukäteen - voimme kävellä lähtöpäivänä terminaaliin juuri itselle sopivana aikana. Totuus alkoi kuitenkin kirkastua jo ennen matkaa. Meillä oli tarkoitus aluksi pakata mukaan kolme isoa matkalaukkua, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, etteivät kaikki kauluspaitamme, housumme, rusettimme, pukumme, kenkämme ynnä muut tavarat tule mitenkään mahtumaan kolmeen laukkuun. Risteilykeskus oli varannut lennollemme meille molemmille kaksi ruumaan menevää matkalaukkua henkilöä kohti, ja tämän option myös käytimme. Pakkasimme siis molemmat mukaan kaksi isoa matkalaukkua (à runsaat 20 kg), pienemmän käsimatkatavaran ja lisäksi minulla vielä reppu, jossa kuljetan tätä läppäriä sun muuta elintärkeää. Eli yhteensä neljä isompaa laukkua, kaksi pienempää kapsäkkiä ja vielä yksi nyssäkkä. Kun nämä yhdistetään Genovan kauniisiin mukulakivikatuihin, niin kävelymatka terminaaliin ei enää tuntunut houkuttelevalta. Onneksi taksi vie ja taksi tuo. 
 
Kaikki meni lopulta hyvin: pääsimme sujuvasti laivaan, matkalaukut tuotiin illan mittaan hytin ovelle yksitellen, ja pääsimme purkamaan laukut ennen illallista. Hytin säilytystilat eivät ole suuren suuret, mutta yhteistyöllä ja mielikuvituksella saimme lähes kaikki tavarat paikoilleen ja tila alkoi tuntui kotoisalta. Hytistä ja sen valinnasta muutama sananen. Jo neljä vuotta sitten, kun varasimme matkaa, halusin olla ensimmäisen joukossa tekemässä varausta, sillä tarkoituksenani oli saada varattua hytti laivan peräosasta, ns. aft-facing cabin, josta näkee laivan potkurin aallot. Tähän oli minulla parikin syytä. Ensinnäkin laivan potkurien nostamien aaltojen katselu on kuin katselisi akvaariota tai takkatulta, se hypnotisoi ja aaltoja voi katsoa vaikka kuinka kauan, ja antaa samalla ajatusten vaeltaa vapaasti. Toiseksi, laivan peräosasta näkee maisemat paremmin, koska takaosasta näkee sekä laivan tyyrpuurin että paapuurin puolelle. Jos hytti olisi laivan sivulla, näkisimme periaatteessa vain toisen puolen maisemat. Odotan esimerkiksi Panaman kanavaa mielenkiinnolla juuri tästä näkökulmasta, näemme hytistämme kanavan kokonaan, emme vain toista sivua. Noh, eihän kukaan pakota pysymään hytissä, aina voi valita jonkun laivan lukuisista loungeista tai yleisistä tiloista myös maisemien katseluun. Mutta joka tapauksessa, nyt meillä on hytti nro 11254, laivan yhdennellätoista kannella, tästäkin kiitos Risteilykeskuksen Hennalle, kun varasi meille aikoinaan juuri tämän hytin. 

Laivan illallisravintolassa meillä on pöytäpaikka päivittäin toisessa kattauksessa klo 21 (aikaisempi kattaus olisi ollut klo 18.30, joka olisi meille yökyöpeleille ollut liian aikaisin). Eilen kävimme ensimmäisen kerran illallisella, pöytä oli katettu neljälle hengelle ja meitä odottikin jo toinen pariskunta pöydässä. Totta kai meitä oli jännittänyt, millaiseen pöytäseurueeseen joudumme, mutta iloksemme huomasimme, että tässäkin asiassa MSC oli paneutunut myös yksityiskohtiin. Pariskunnan toinen puolisko oli suomalainen ja toinen italialainen. Pete oli kovin helpottunut, koska hänkin pystyi osallistumaan paremmin keskusteluun. Alun perin hän oli pelännyt, että minä joudun kääntämään kaiken keskustelun, mutta nyt hän pystyi keskustelemaan myös suomeksi ja minä juttelin välillä englanniksi ja välillä suomeksi ja meillä tuntui menevän oikein mukavasti. Illallisella on vaihtoehtona käydä myös laivan buffet-ravintolassa, mutta itse tykästyin tähän perinteisempään ravintolaan heti ensi käynnillä, kun ruoka tarjoillaan pöytään valmiina. Ruoka oli todella hyvää ja kauniisti aseteltua ja vaihtoehtoja alku-, pää- ja jälkiruoaksi oli listalla useita. Illallinen ja sen ruokajuomat kuuluvat risteilyn hintaan. Tulemme varmasti jatkossa kokeilemaan myös silti tuota buffet-vaihtoehtoa. 
 
Tämän päivän vietimme Marseille’ssa, Ranskassa. Meillä ei ollut erikseen retkeä varattuna, kuten ei ole huomenna Barcelonassakaan. Laivan järjestämä ilmainen bussikuljetus vei meidät keskustaan ja toi iltapäivällä takaisin ja pääsimme tutustumaan kaupungin keskustaan kävellen omatoimisesti. Kuten varmaan muissakin kohteissa risteilyn edetessä, yhden päivän aikana ei ehdi kuin raapaista hätäisesti pintaa kustakin satamasta, mutta ei se meitä haittaa. Marseille’ssa näimme vanhan sataman edustan keskiaikaisia linnoitusmuureja, kävimme istuskelemassa rantakahvilassa, ja teimme joitakin ostoksia matkaa varten. Tämä on ainoa satama koko maailmanympärimatkan varrella, jossa paikalliset puhuvat ranskaa, joten pyrin päivän aikana vetreyttämään ranskan taitoani aina kun mahdollista.
 
Tämän päivän musiikkinumerona nostan esiin itseoikeutetusti Andrea Bocellin esittämän Con Te Partirò (suom. ”Lähden kanssasi”). Tämä kappale soi ilmeisesti aina MSC:n laivoilla satamasta lähtiessä ja mekin kuulimme sen eilen Genovassa. 
 
Andrea Bocelli - Con Te Partirò: https://youtu.be/nVUHHW1tJYA 

---

Väylä Marseille'n vanhaan satamaan