 Näkymää hytin parvekkeelta  Jälleen yksi ankka piilotettu ;) On mukavaa, että pystyy pitämään yhteyttä kotiin ja läheisiin myös keskellä merta. Olemme ostaneet risteilyn ajaksi datapaketin, joka sisältää rajoittamattoman internetin käytön koko risteilyn ajaksi laivan satelliittiyhteyden kautta, kahdelle laitteelle. Tämä on ollut oikeasti hyvä asia, sillä neljän kuukauden aikana tulee väistämättä esiin myös välttämättömiä hoidettavia asioita, esim. laskuja. Olemme valinneet noiksi kahdeksi laitteeksi Peten kännykän ja oman kännykkäni. Luonnollisesti olisin saanut wifi-yhteyden myös tähän läppäriin, mutta ajattelimme että pärjäämme kahdella laitteella, datapaketin hinta oli kuitenkin melko korkea. Saan kuitenkin siirrettyä nämä tekstit julkaisua varten läppäriltä kännykkääni. Käytännössä netti toimii täällä keskellä mertakin, mutta oikukkaasti. Välillä sivut jäävät latautumaan pitkäksi aikaa, eivätkä lopulta avaudu koskaan. Tämä ei haittaa, jos haluaa vain lukea uutisia, mutta viimekertaisen blogin päivityksen lataaminen pianistin pajan sivuille sai aikaan hytissä epätavallisen määrän ärräpäitä. ”Näppäräksi” mainostettu kotisivuohjelma on optimoitu läppärin tai tietokoneen isommalle näytölle, mutta puhelimessa se saa repimään hiukset päästä. Puhelinta joutuu vääntelelmään pystyyn ja vaakaan vuorotellen, jotta saa oikeat valikot edes jotenkuten näkyviin, ja auta armias, jos erehdyt rullaamaan näyttöä hieman liian pitkälle: koko sivu päivittyy alkutilaan ja kaikki kuvien sijoittelut ja tekstit häviävät, eikä auta muu kuin aloittaa alusta. Olen usein kuullut olevani rauhallinen ja kärsivällinen. Blogipäivityksen aikana nämä ominaisuudet tulevat todella tarpeeseen. Toinen nettiin liittyvä seikka, jota ei osannut aavistaa etukäteen, oli sähköpostin turvallisuuspäivitykset. Pian liityttyämme laivan wifi-verkkoon, tuli Microsoftilta ilmoitus, kuinka sähköpostiimme on oltu yhteydessä ”epäilyttävästä” lähteestä ja siksi sähköpostitili tulee varmentaa uudelleen ja salasana tulee vaihtaa. Eihän tässä mitään, varmennetaan ja vaihdetaan, kun kerran pyydetään. Kivahan se on, kun joku huolehtii turvallisuudestakin. Paitsi että juuri tuon turvallisuuspäivityksen aikana (joka vaatii kertakäyttöisen turvakoodin lähettämistä toiseen sähköpostiin tai tekstiviestillä) netti alkaa pätkiä, olemme keskellä merta, ja hermo alkaa kiristyä. Alkaa pelottaa, että koko sähköpostitili menee jumiin koko matkan ajaksi, ja kaikki enemmän ja vähemmän tärkeät ilmoitukset jäävät saapumatta. Onneksi selvisimme tästäkin koettelemuksesta ja saimme sähköpostimmekin jälleen toimimaan. Pieniltä nämä ongelmat tuntuvat loppujen lopuksi maailman oikeiden ongelmien edessä. Tässäkin voi kysyä, mikä olisi pahinta, mitä tästä voisi seurata? Et voisi lukea sähköpostia kolmeen kuukauteen? Joku voisi sanoa, että se olisi ihan terveellistäkin. Lisäksi yhteys on toiminut whatsapp-puheluiden osalta, kuten on luvattukin, eli kuvapuhelut ovat toimineet ja olemme saaneet yhteyden läheisiimme, mikä on auttanut meidänkin ikävään. Eli loppujen lopuksi tässäkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Eilen kävin toisen kerran personal trainerin tapaamisessa, tällä kertaa harjoitettiin alkuverryttelyn jälkeen yläkropan lihaksia, ensin pienillä painoilla ja vähän painavammillakin. Nyt tänään lihakset tuntuvat siltä, että jotain on tullut tehtyä, mutta en ollut tämän toisen kerran jälkeen aivan niin voipunut kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Huomenna on jälleen uusi tapaaminen. Myös laivan henkilökunta on järjestänyt paljon erilaisia aktiviteetteja meripäivien varalle. Jos olisimme aamuvirkkuja, voisimme osallistua aamuverryttelyyn joka päivä laivan aurinkokannella. Jos ehtisimme, voisimme osallistua tanssitunneille useita kertoja päivässä, aina eri tanssilajille. Eilen olisi ollut jiven perusaskeleita. Tänään olisi ohjelman mukaan ainakin cha cha chata, reggaetonia ja kitombaa. Mitä tuo viimeinen sitten lieneekään. Ainoa visailukisailu, johon olemme osallistuneet, on ”elementtien taistelu”. Matkustajat on jaettu neljään ryhmään (maa, ilma, vesi ja tuli) ja halukkaat voivat jokaisena meripäivänä kilpailla aamupäivällä klo 10.30 oman joukkueensa kanssa muita joukkueita vastaan erilaisissa haasteissa. Kilpailut voivat ilmeisesti olla mitä tahansa taivaan ja merenpohjan väliltä, tanssikisoista tietovisailuihin ja erilaisiin hassutuksiin. Toistaiseksi meidän tulijoukkueemme pitää viimeistä sijaa, mutta siitä on hyvä nousta ylöspäin, onhan tässä vielä matkaa jäljellä ;) Laitan tällä kertaa kappaleena Pink Floydia, josta toinen kumppanini Ismo on sanonut: ”Teidän koko suku kuuntelee sitä”. Hän on siinä mielessä oikeassa, että bändi oli edesmenneen enoni ehdoton suosikkibändi ja koska vietimme veljeni kanssa paljon aikaa enoni levylaarien äärellä pienestä pitäen, on kyseinen bändi sulautunut myös osaksi meidän molempien mielemme maisemaa. Viimeksi ilahduin, kun kuulin bändin Time-kappaleen Marvel-elokuvan (Thor: Love and Thunder) alkumusiikkina ja nyt tämän reissun alkumatkasta katusoittaja Genovassa soitti ansiokkaasti Sorrow-kappaleen kitarasooloa, ja kävin antamassa hänelle lantin. Nostan tähän kuitenkin esiin kappaleen, joka sanomaltaan on aina ajankohtainen, vaikka julkaistiin jo yli 30 vuotta sitten. Ei käännetä selkäämme lähimmäisiltämme vaan kuunnellaan, tuetaan ja rohkaistaan kaikkia lähellämme ja yhteiskunnassamme. No more turning away. Pink Floyd: On the Turning Away: https://youtu.be/ojf18wT_Xtk  Ravintolan aulassa oleva kartta laivan reitistä. Liput kuvastavat kaikkia eri matkustajien kansallisuuksia.
0 Comments
Leave a Reply. |