 Puistossa Funchalin keskustassa  Oliks tääl jotain nähtävää? ;) Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Kun edellisessä kirjoituksessani vähättelin, että en tällä laivalla varmaan merisairaaksi tule, niin kyllä huono olo iski heti seuraavana päivänä. Välimerellä merenkäynti oli tasaisempaa, mutta kun siirryimme Gibraltarin salmesta Atlantille, niin aallokko ja tuuli yltyivät heti. Sängyssä maatessa kaikki oli hyvin, mutta eilen aamulla noustessa alkoi kylmä hiki nousta otsalle ja ajatus aamiaiselle lähtemisestä oli luotaantyöntävä. Pete kävi yksin lounaalla, ja minä päivystin hytissä. Onneksi iltapäivällä olo alkoi jo hieman parantua ja sain syödyksi jotain. Luulen, että syöminen paransi oloa muutenkin, ja toiveena on, että nyt olisin jo tottunut keinumiseen. Saa nähdä. Pete on löytänyt Facebookista ryhmän Cruising ducks. Ryhmässä jaetaan kuvia kumiankoista, joita risteilymatkustajat piilottavat laivoille toisten löydettäviksi. Ankkoihin on kiinnitetty tägi, jossa on kerrottu, millä laivalla ja risteilyllä ankka on piilotettu. Ankan löytäjä voi tägissä olevan QR-koodin avulla lähettää kuvan ankasta (ja halutessaan itsestäänkin) ryhmään ja voi joko pitää ankan itsellään tai piilottaa sen uudestaan. Joitain sääntöjä toki on, kuten että ankkaa ei saa piilottaa kauppoihin tai sellaiseen paikkaan, josta se voisi pudota mereen. Tähän mennessä Pete on piilottanut kolme kumiankkaa eri puolille laivaa, joista yksi oli jo hävinnyt piilopaikastaan. Ankan kuvaa ei tosin ole ilmestynyt Facebookiin. Saa nähdä, ilmestyykö sinne yksikään ankka. Toivotaan. Minun tarkoituksenani on puolestaan tavata huomenna jo toisen kerran personal trainerini. Ostin ennen matkaa palvelun, johon kuuluu 16 tapaamista ohjaajan kanssa, ensimmäinen tapaaminen oli toissa päivänä. Alkukartoituksen jälkeen PT piti minulle oman liikuntatunnin ja täytyy kyllä myöntää, että tehokasta oli. Kuntosalilaitteita ei käytetty, vaan lämmittely ja harjoittelu oli pelkästään kuntopiirityyppistä kahvakuulan/käsipainojen ja jumppamaton kanssa. Hyvä, että tässä välissä on pari päivää, niin ehdin hieman palautua tuosta ensimmäisestä kerrasta. Ehkä seuraavien kertojen jälkeen palautuminenkin on nopeampaa. Lisätreeniä tulee portaissa kävelystä, sillä ainoastaan yhden kerran olemme Peten kanssa käyttäneet laivan hissejä: ensimmäisenä päivänä, kun tulimme laivaan matkalaukkujen kanssa. Koska hyttimme on yhdennessätoista kerroksessa ja suuri osa laivan palveluista ja esimerkiksi illallisravintola kansilla 5-7, tulee päivän mittaan kerroksia noustua 20-40 ainakin puhelimen mukaan. Buffet-ravintola on kannella 13, eli vähän lähempänä :) Tämän päivän vietimme Madeiralla, ja tällä kertaa osallistuimme MSC:n järjestämälle retkelle, joka kuului risteilyn hintaan. Tästä syystä retkelle lähtijöitä oli valtavan paljon, ja meidät oli jaettu ainakin 10 eri bussiin. Kaikki sujui kuitenkin jouhevasti. Kävimme parilla eri näköalapaikalla, mm. kallionkielekkeellä, josta oli noin 500 metrin pudotus suoraan merenrantaan ja lisäksi Ribeira Bravan pikkukaupungissa, jossa tutustuimme kaupunkiin omatoimisesti. Madeiralla olen ollut pariin otteeseen aikaisemminkin, mutta nyt nähdyt paikat olivat uusia minullekin. Saari on joka tapauksessa kaunis. Nyt olemme lähteneet ylittämään Atlanttia, seuraava pysähdys on Barbadoksella, Karibialla. Odotamme rentoja meripäiviä, lämpeneviä ilmoja, leppeitä tuulia ja rentoutumista. Seuraan yleensäkin uutisia aika tiiviisti, ja toki tällä matkallakin maailman tilannetta. Kappaleeksi valitsin tällä kertaa Ultra Bran Villiviinin, sillä kuten tuossakin laulussa, minunkin ajatukseni ovat usein Odessassa, ja muuallakin Ukrainassa, niin kuin meidän kaikkien ajatukset. Anni Sinnemäki ei varmasti ennakoinut nykyistä tilannetta sanoittaessaan kappaletta, vaan viittasi sanoillaan johonkin muuhun. Kuitenkin eilen tätä kuunnellessani ajankohtaisuudelta ei voinut välttyä. Ultra Bra: Villiviini: https://youtu.be/OuUIl-kEDys  Madeira jäi taakse auringon laskiessa
0 Comments
Leave a Reply. |