 Hämähäkki Taironakassa Kolumbiassa  Luontopolulla Kolumbian maaseudulla Hieman erilainen blogikirjoitus tällä kertaa. Matkalla on aikaa ja mahdollisuus ajatella asioita eri lailla kuin arjessa, ehkä enemmän ja pitempään, jolloin ajatukset tuntuvat saavan enemmän painoa, tai ne tuntuvat koskettavan enemmän. Eräs asia, joka on toistuvasti noussut ajatuksiini tällä matkalla ja jonka olen huomannut olevan itselleni merkityksellistä, on kauneus. Mutta miten kirjoittaa kauneudesta? Miten määritellä jotain, joka on toisaalta niin tavallista ja jokapäiväistä, ja samaan aikaan abstraktia ja yksilöllistä? Mitään ei saa aikaiseksi, jos ei yritä, joten tässä yksi ehdotus – jaan kauneuden kolmeen osaan. On olemassa ihmisestä riippumatonta kauneutta. Tällä maailmanympärimatkalla tämäntyyppinen kauneus on hyvin edustettuna. Sininen aava meri on kaunis. Kolibri, jonka näimme Barbadoksella hakemassa mettä kukasta, on kaunis. Aurinko, joka heijastuu sateenkaaren väreissä märästä mustasta hiekasta Saint Vincentillä, on kaunis. Kirjava pitkäjalkainen hämähäkki, joka odottaa kärsivällisesti saalista kolumbialaisessa pensaassa, on myös omalla tavallaan kaunis. Tietenkin tällaisenkin kauneuden kohdalla voisi ajatella, että riippuu katsojasta, mikä on kaunista ja mikä ei, mutta itse ajattelen, että luonto itsessään on kaunis sellaisena kuin se on. Koko luonto ja maailmankaikkeus, siitä mitään pois ottamatta ja siihen mitään lisäämättä. Luonnon ei tarvitse selitellä mitään, ja kaikki mitä luonnossa ja maailmankaikkeudessa laajemminkin tapahtuu, tapahtuu vääjäämättä, ja ihmisellä on siihen hyvin vähän sanansijaa. Se on samaan aikaan kaunista ja jollain lailla myös lohdullista. Luonto ei tarvitse meitä ihmisiä ollakseen olemassa. Luonto on ollut meitä ennen, ja se tulee olemaan myös meidän jälkeemme. Toinen kauneuden osa on ihmisen määrittelemää kauneutta. Tämä on sitä kuuluisaa ”kauneutta katsojan silmässä”. Pidämme kauniista esineistä, pidämme toisiinsa sointuvista väreistä ja tauluista, rakastamme kaunista musiikkia ja toivomme, että ruoka on aseteltu kauniisti esille. Makueroja on paljon, mutta olen varma, että jokaisella meistä on mielipide siitä, mikä on kaunista ja mikä ei. Tätäkin kauneutta on yllin kyllin tällä risteilyllä. Meidän laivamme on minusta hyvinkin elegantti, ja lähes joka ilta näemme laivan teatterissa kauniita ja huolella valmisteltuja esityksiä, laulua, tanssia ja akrobatiaa. Laivan baareissa muusikot esiintyvät joka ilta ja herättävät meissä tunteita esityksillään. Olen ollut liikuttuneessa tilassa jo monta kertaa tämän risteilyn aikana. Mykistyn joskus siitä, miten ihminen pystyy luomaan niin koskettavia asioita ja esineitä. Tämän tyyppisen kauneuden osalta muistan toisaalta välillä filosofian kurssin aikanaan Lahdessa ammattikorkeakoulussa. Siellä opettaja muistutti meitä, että kun ajattelemme esimerkiksi laivan kauneutta ja ihailemme, miten hieno se on, meidän tulisi myös pitää mielessä, mitä on tarvittu laivan valmistamiseen. Valtavan teräsmäärän jalostaminen on vaatinut valtavan kuopan jonnekin päin maailmaa, kun rautamalmia on louhittu. Valtavia määriä vettä ja energiaa on kulunut kaikkien muidenkin materiaalien valmistukseen. Aina kun ihailemme jotain esinettä, meidän tulisi nähdä mielessämme myös tämä ”jätevuori”, meidän tulisi ihailla tätä kokonaisuutta, ja asettaa kauneus näihin raameihin. Onneksi nykyään puhutaan enemmän kierrättämisestä, tässä on itsellänikin parantamisen varaa. Näiden lisäksi on vielä kauneutta, jota ei pysty näkemään eikä koskettamaan, ja joskus sitä on vaikea tunteakin, vaikka se on läsnä elämässämme joka päivä. Tämä kolmas kauneus pitää meidät elossa, ja antaa meille voimia, vaikka emme itse edes huomaisi sitä. Tämä kauneus on ihmisten välistä vuorovaikutusta. Joku voisi kutsua sitä rakkaudeksi, mutta se voi olla myös välittämistä, kunnioittamista ja huomioimista. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä te muut olette, mutta itse olen tullut elämäni aikana siihen johtopäätökseen, että erityisesti se on ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta muita ihmisiä kohtaan. Sitä, että pyrkii ajattelemaan kanssaihmisistä hyvää. Se ei ole aina helppoa, mutta aina kun siinä onnistuu, se tekee omasta elämästä helpompaa ja merkityksellisempää. Tämän tyyppistä kauneutta näen tällä risteilyllä joka kerta, kun jo kasvoiltaan tutuksi tullut matkakumppani hymyilee minulle, kun joku antaa jonossa etusijan toiselle, ja myös silloin kun Pete hakee minulle kahvia tai itseltäni unohtuneen lusikan aamiaispöytään tai pilkkoo minulle hyttiin tuodut hedelmät valmiiksi suupaloiksi. Tämä on kauneutta, joka saa minut ikävöimään läheisiäni Suomessa ja tämä kauneus ylläpitää toivoa, että joskus maailmassa kaikki olisi paremmin. Tämä kauneus on myös omassatunnossamme, kun tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä, vaikka emme aina tekisikään sen mukaan. On kuitenkin itselleni lohdullista tiedostaa, että meillä on mahdollisuus tulla kauniimmaksi joka päivä, jokaisessa kohtaamisessa, jokaisessa katseessa, jokaisessa sanassa. Ollaan toisillemme kauniita. ------------------------------------ Jos ihminen pystyy säveltämään näin kaunista musiikkia, eivät muutkaan ihmeet ole mahdottomia. Ralph Vaughan-Williams: Sinfonia nro 5, osa 3, Romance: https://youtu.be/6AP_desQX68  Auringonlasku Santa Martassa, Kolumbiassa
0 Comments
Leave a Reply. |