 Turisti ihmettelee Busanin kapeita kujia  Kahvilan terassilta oli hienot näkymät Nagasakin jälkeen seuraavana päivänä saavuimme yhden päivän vierailulle Etelä-Koreaan ja sen toiseksi suurimpaan kaupunkiin Busaniin. Busanista jäi parhaiten mieleen sen katuja reunustavat kirsikkapuut, joita täytyi olla tuhansia, ja jotka kukkivat juuri parhaimmillaan. Vaikka luulin näkeväni moista kukkaloistoa lähinnä Japanissa, niin Etelä-Korea pääsi nyt yllättämään. Toisaalta, toiseen maailmansotaan asti Korean niemimaa oli Japanin miehittämä, ja oli ollut jo pitkän aikaa sitä ennen, ehkä osa puista oli jo tuota perua noilta ajoilta. Muutoin Busanista jäi hieman kahtalainen vaikutelma. Alue, jossa satama sijaitsi ja josta lähdimme päivän retkelle, oli täydessä myllerryksessä, kun joka puolella oli isoja rakennustyömaita. Nopeasti kadunvarsimainoksista kävi ilmi, että Busan valmistautuu jo täyttä häkää maailmannäyttelyyn vuonna 2030 ja paikkoja uusitaan ja katuja korjataan näyttelyä silmällä pitäen. Toisaalta sataman ulkopuolellakin oli jonkin verran rähjäistä, eikä kaupunki vaikuttanut ensi alkuun siltä, että siellä olisi tehnyt mieli viettää pitempää lomaa. Päivän retki vei meidät kuitenkin mielenkiintoisiin ja kauniisiin paikkoihin. Ensin kävimme viehättävällä pienellä, mutkaisella ja kapealla kadulla, jonka varrella oli erilaisia pikku myymälöitä ja ravintoloita. Katu oli korkealla kukkulan rinteellä ja sieltä avautui myös näkymiä vieri viereen rakennettuihin värikkäisiin taloihin. Peteä alkoi jännittää bussissa menomatkalla, kun rinne oli pitkä ja jyrkkä ja bussi joutui kerta toisensa jälkeen pysähtymään ruuhkassa ja tekemään toistuvia rinnelähtöjä. Turistien määrästä päätellen he ovat kuitenkin ajaneet noilla rinteillä lukuisia kertoja ja matka meni oikein hyvin. Seuraavaksi retkibussi vei kauniiseen kukkivien kameliapensaiden reunustamaan puistoon meren rannalla, ja sieltä löytyi iso pyöreä paviljonki, jossa oli pidetty vajaa 20 vuotta sitten Aasian ja Tyynenmeren alueen valtioiden huippukokous ja josta siksi oli tullut paikallinen nähtävyys. Itseäni hieman ihmetytti, miksi niin hienosta kokouspaikasta oli tehty ikään kuin museo, jonka läpi vieraat kävelivät jonossa, kun samaa paviljonkia olisi voinut edelleen hyötykäyttää vaikka muiden kokousten tai juhlien pitopaikkana. Kyseinen kokous kuitenkin pidetään vuosittain joka kerta eri maassa, joten kyse ei ollut edes mistään ainutkertaisesta tilaisuudesta. Viimeisenä kohteena oli niin ikään meren rannalla sijaitseva buddhalainen temppeli, jonka alueella oli aivan valtavasti ihmisiä ja josta oli siksi hieman hankala kiinnostua riittävästi. Ostimme temppelin parkkialueen tuntumassa olleesta katukeittiöstä pari paikallista pannukakkua, joissa oli hunaja-siementäyte. Mieleeni tulivat McDonaldsin taannoiset taikinakuoreen leivotut omenapiirakat, joiden kuuma täyte aina poltti kielen, sillä myös nyt onnistuin polttamaan huuleni noiden pannukakkujen tulikuumalla täytteellä. En kuitenkaan pahasti. Kahden rentouttavan meripäivän jälkeen (jotka todella olivat tarpeen intensiivisen Japanin-Korean kierroksen jälkeen) saavuimme tänä aamuna Hongkongiin. Hongkong on ainoa paikka Kiinassa, jossa käymme tällä risteilyllä, sillä Kiinan koronasulkutoimet olivat vielä alkuvuodesta melko tiukat ja varustamon piti sovittaa risteilyaikataulu ja -ohjelma jo hyvissä ajoin niihin paikkoihin, joihin varmasti pääsisimme. Hongkong on Kiinan erityishallintoalue, jolla on vielä omaa lainsäädäntöä, omia viranomaisia ja oma valuutta, joten he pystyivät ottamaan meidät vastaan, vaikka muu Kiina ei voinutkaan. Opas sanoi retkellä, että Hongkongissa ei päällisin puolin ole mikään muuttunut niistä ajoista, kun se siirtyi takaisin Kiinalle briteiltä vuonna 1997. Uutisista tosin tiedämme, että Kiinan keskusvalta on tiukentanut otettaan tästäkin alueesta vallanvaihtumisen jälkeen. Meille Hongkong näyttäytyi hyvin modernina, siistinä ja kiehtovana metropolina, jonka pilvenpiirtäjät vetävät vertoja aiemmin matkalla nähdyille. Juuri tällä hetkellä tätä kirjoittaessani hyttimme parvekkeella ilta on pimentymässä ja rakennukset alkavat kilpailla toistensa kanssa huomiosta, kun led-taulut esittelevät mainoksiaan ja kokonaiset pilvenpiirtäjät muuttuvat suuriksi valotaideteoksiksi. Modernien lasisten pilvenpiirtäjien lisäksi kaupungissa on valtavasti kapeita ja korkeita asuinkerrostaloja, niitä on rakennettu aivan pienimmillekin tonteille ja niinpä koko kaupunki näyttää kuin kasvavan ylöspäin joka suunnalla, mihin katsoo. Laiva tuli Hongkongissa Kowloonin niemimaalle, joka on siis maantieteellisesti osa Manner-Kiinaa ja jonka eteläpuolella on varsinainen Hongkongin saari. Hongkongin erityishallintoalue siis ulottuu jonkin verran mantereen puolellekin. Päivän retki vei meidät salmen ali tunnelia pitkin tuolle saarelle, jossa kävimme ensin veneajelulla vanhassa kalastajasatamassa. Sieltä meidät vietiin pienelle katetulle ostoskujalle Hongkongin saaren eteläosaan. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä, ja varmasti brittien vaikutuksen vuoksi kaikki osasivat hyvin englantia. Joitakin paikallisia tuliaisia täältäkin löytyi mukaan. Viimeinen kohde retkellä oli Victoria Peak, eli Hongkongin saaren korkein kukkula, 552 m (vaikka mantereen puolelta Kowloonista löytyy vielä korkeampia kukkuloita). Nousimme kukkulalle funikulaarilla (kiskoja pitkin kulkevalla kaapeliraitiovaunulla), ja sieltä avautui hienoja näkymiä sekä etelään että pohjoiseen ja näimme laivammekin kaukana satamassa alhaalla. Meillä oli aikaa runsaan puolen tunnin verran ja onnistuimme Peten kanssa livahtamaan muilta matkustajilta omalle kahvilakäynnille näköalaravintolaan, jossa söimme erinomaiset ja erinomaisen kalliit vaniljapannacotat ja joimme maukkaat kahvit. Lopuksi bussi toi meidät takaisin satamaan ja kiertelimme vielä runsaan tunnin ajan sataman vieressä olevassa valtavassa ostoskeskuksessa, mutta jotenkin sellaisia on jo nähty niin monta tässä matkan aikana, ja kaikki paikalliset liikkeet ja tuotteet loistivat poissaolollaan, joten onnistuimme välttämään ostamisen tällä kertaa. Hieman jäi harmittamaan, että Hongkong ei ollut yksi satamista, jossa olemme yön yli, sillä paljon mielenkiintoista jäi vielä näkemättä ja olisi ollut mukava tallustella ihan muuten vaan vielä kaupungilla, niin mielenkiintoiselta se retken aikana näytti. Laivamme kapteeni Pietro oli muuten samassa retkibussissa tänään meidän kanssamme ja muissa matkustajissa herätti hieman hilpeyttä, kun hongkongilaiset retkijohtajat olivat aluksi ihmeissään yhdestä ylimääräisestä matkustajasta, jolla ei ollut tarvittavaa retkilippua. Toisaalta ymmärrän hyvin heidän tarkkuutensa: he saavat todennäköisesti palkkionsa sen mukaan, kuinka monta vierailijaa retkellä on ja toisaalta heidän on myös tiedettävä, ketkä osallistuvat retkelle. Pelkkä ”etkö sä tiedä kuka mä oon?” ei riitä täälläkään. Eikä kapteeni tietenkään sellaista yrittänytkään :) Nyt ilta on jo laskeutunut ja laivan lähtöaikakin on jo mennyt puoli tuntia sitten, mutta köydet ovat näköjään silti vielä tiukasti kiinni laiturissa. Yleensä olemme lähteneet kohti seuraavaa satamaa täsmällisesti aikataulun mukaan, joskus jopa etuajassa, ja muutaman kerran on myös käynyt niin kuin tänään, eli jostain syystä lähtö viivästyy jonkin verran. Uskon kuitenkin, että olemme pian liikkeellä ja koska huomennakin on jälleen yksi meripäivä ennen saapumista Vietnamiin, niin laiva saa varmasti kiinni aikataulun ja olemme seuraavassa paikassa perillä jälleen aivan aikataulussa. Hongkong ei ole Shanghai (jossa olisimme parhaillaan viettämässä toista päivää alkuperäisen aikataulun mukaan), mutta molemmat ovat kuuluisia yöllisestä siluetistaan, joten tähän sopii paremmin kuin hyvin Kerkko Koskisen sävellys Shanghain valot, jonka tulkitsee energisesti Annika Eklund. Kaikkihan muistavat luonnollisesti, että tämä kappale jäi Suomen omassa euroviisukarsinnassa kolmanneksi vuonna 2006, jolloin Lordi veti pitemmän korren. Sitä kaikki eivät välttämättä muista, että Kerkko Koskinen on osallistunut karsintaan myös vuonna 1998 kappaleella Tyttöjen välisestä ystävyydestä, jonka esitti Ultra Bra, ja joka jäi myös kolmanneksi. Hieno kappale sekin, ja molemmat kolmeminuuttiset ovat jollain lailla hyvin tunnistettavissa samasta kynästä lähteneiksi. Annika Eklund: Shanghain valot: https://youtu.be/Wh-2_w3Zy_M  Hongkongin valot
0 Comments
Leave a Reply. |