![]() Nyt olemme todennäköisesti tämän matkan kaukaisimmassa pisteessä Suomesta katsoen, kun laivamme on matkalla Uuden-Seelannin Aucklandista Australian Sydneyyn. Jos sijaintia katsottaisiin vaikkapa Kotkasta käsin suoraan maapallon toiselle puolelle, niin tästä pitäisi mennä kyllä vielä hyvän matkaa etelään päin, lähemmäs Etelämannerta, eli ihan täsmälleen toiselle puolelle palloa ei päästä. Voitte kuitenkin ajatella, että nyt me olemme täällä pää alaspäin teihin verrattuna :) Auckland on kaunis kaupunki, jossa vanhat rakennukset vuorottelevat keskustassa uudempien pilvenpiirtäjien kanssa. Kaikkialla tuntui olevan siistiä, ja uutta rakennettiin kovaa vauhtia. Viikon takaisesta myrskystä ei kaupungissa nähnyt jälkiä, kauempana keskustasta tilanne olisi voinut olla toinen. Auckland on Uuden-Seelannin suurin kaupunki, ja luulen sen johtuvan siitä, että siellä on myös miellyttävin ilmasto, koska se sijaitsee maan pohjoisosassa, jossa aurinko paistaa eniten. Ympärillä on lukuisia tulivuoria (ei kovin korkeita) ja maanjäristyksiäkin voi esiintyä. Uskon kuitenkin, että maassa on osattu rakentaa talot melko kestäviksi. Meidän visiittimme oli melko lyhyt, mutta ehdimme käydä tutustumassa elokuvien erikoistehosteita ja lavasteita tekevään yritykseen, joka on ollut muun muassa vastuussa kaikista Taru Sormusten Herrasta -elokuvien hahmoista ja suuresta osasta lavasteita. Saimme käsitystä siitä, miten hahmojen ja maisemien pienoismalleja tehdään, ja kuinka niitä voidaan käyttää fantasiaelokuvien lavasteina, jolloin voidaan luoda ikään kuin keinotekoisia maailmoja, jotka elokuvaruudulla näyttävät aivan aidoilta. Itselleni oli esimerkiksi yllätys, että suurin osa kyseisten elokuvien erikoisemmista maisemista (mm. Minas Tirith -kaupunki ja Argonathin patsaat, jotka vartioivat Gondorin sisäänkäyntiä) ovat oikeasti olleet suurikokoisia ”pienoismalleja”, jotka on saatu elokuvassa näyttämään moninkertaisesti kokoaan suuremmilta. Ne eivät siis ole olleet kokonaan tietokoneella luotuja maisemia. Lisäksi kävimme eteläisen pallonpuoliskon korkeimmassa rakennelmassa, Aucklandin Sky Towerissa, josta näki pitkälle yli kaupungin, muun muassa koko sen kannaksen yli, jolle Auckland on rakennettu, Tyynenmeren ja Tasmaninmeren väliin. Joimme tornissa kahvit ja ehdimme vielä kierrellä hieman keskustassa ennen paluuta laivaan. Jostain syystä tälläkin kertaa alkoi sataa, kun laiva lähti eteenpäin. Onneksi sade on tilattu vasta lähdön hetkelle, eikä vierailun ajaksi. Tälle illalle riittää taas jännitettävää, kun on MSC Factor -kisan semifinaali. Tai ohjelmassa kyllä lukee Quarter final, joka käsitykseni mukaan on neljännesvälierä, joten en ole aivan varma, onko tuon jälkeen vielä yksi välierä ennen finaalia. Ja muutenkin jännittää, miten tänä iltana menee, mutta ainakin olen nyt päässyt harjoittelemaan ihan hyvin laivan soittimilla. Ohjelmassa on tänään Debussyn sävellys, Preludi sarjasta Suite bergamasque. Huomenna saavumme Australiaan. Jo Uudessa-Seelannissa annettiin tarkat ohjeet, mitä maahan ei saa viedä (mm. ruokaa, eläinperäisiä tuotteita tai multaa), ja sama ohjeistus koskee Australiaa. Varustamo ainakin on tehnyt oman osansa ohjeistuksen suhteen, sillä joka päivä meitä muistutetaan suullisesti tai kirjallisesti, että ei sitten varmasti oteta kiellettyjä asioita laivalta mukaan maihin. Pidämme tämän mielessä, emme luonnollisesti halua päätyä Peten kanssa Australian rajalla -ohjelman erikoisjaksoon ”pöljät suomalaiset Sydneyssä”. Tällä kertaa musiikiksi sopii hyvin vanha hitti Australiasta, vuosikymmenten takaa tämäkin (1981), mutta hyvin kestää aikaa. Men at Work: Down Under: https://youtu.be/XfR9iY5y94s P.S. Vielä sellainen huomio tiedoksi, että kun yritin vastata veljelleni edellisen blogikirjoituksen kommenttikenttään, niin jostain syystä sivusto ei päästänyt minua kirjoittamaan vastausta. Se voi johtua siitä, että joudun tekemään päivitykset kännykällä ja kotisivukonetta ei ole optimoitu kännykän näytölle. Olen pahoillani tästä, mutta kommentit ovat muuten ilman muuta tervetulleita, jos haluatte niitä kirjoittaa.
0 Comments
Leave a Reply. |