 Maanjäristysdataa  Yhdysvaltain seismologien tietoja järistyksestä Viime yö laivassa oli astetta jännittävämpi ja huolestuttavampi, kuulemma... Olimme viettäneet mukavan, jo käytännössä rutiiniksi muuttuneen illan. Ensin oleskelua omassa hytissä alkuillasta, sitten klo 19.30 teatteriin, jossa eilen illalla esitettiin klassisen musiikin ikivihreitä. Ohjelmassa oli muun muassa Andrew Lloyd Webberin Don’t Cry For Me Argentina (joka ilmeisesti siis luetaan klassiseksi musiikiksi…) ja Brahmsin Unkarilainen tanssi nro 5, joka oli mummini lempiklassisia. Teatteriesitysten jälkeen illallisen alkuun on tyypillisesti aikaa kolmen vartin verran, jonka joskus vietämme laivan baarissa istuskellen (drinksun kanssa tai ilman) ja joskus vaellamme takaisin laivan toiseen päätyyn hyttiimme, jonne hyttisiistijä on jo ehtinyt tuoda seuraavan päivän ohjelman ja mahdolliset seuraavan päivän retkiliput. Eilen palasimme teatterin jälkeen hyttiin ja lähdimme normaalisti illalliselle klo 21. Se oli maittava kuten kaikkina muinakin kertoina. Minulla paistettua lohta höyrytettyjen herneenpalkojen ja perunapaistoksen kera, Petellä kanarisotto, ja päälle jälkiruoat. Juttelimme lähtiessämme hetken viereisen pöytäseurueen kanssa ja kerroimme, että seuraavana iltana emme olisi tulossa, sillä toinen suomalainen pariskunta on kutsunut meidät omaan ravintolaansa illalliselle. Osallistumme melko harvoin illallisen jälkeisiin rientoihin, eikä eilisiltakaan tehnyt poikkeusta. Raahauduimme vatsat täysinä hyttiin, pujahdimme peiton alle, päivitimme viimeisimmät uutiset netistä ja sen jälkeen vaivuimme unten maille, noin klo 23. Seuraava muistikuva minulla on, kun herään keskellä yötä siihen, että hyttikäytävältä kaikuu vaimeana kuulutus, josta en saa mitään selvää. Ihmettelen itsekseni, että mikä voi olla niin tärkeää, että yöunta häiritään niin räikeästi, vaikka kuulutus ei edes hyttiin kuulu hyvin. Pete tuhisee rauhallisena vieressä tyynesti nukkuen. Ajattelen itsekseni, että ehkä olemme juuri sillä hetkellä ylittämässä päiväntasaajaa uudemman kerran ja palaamassa pohjoiselle pallonpuoliskolle, sillä tämäkin tulee tapahtumaan ihan näinä päivinä, ellei peräti juuri näinä hetkinä, kun kirjoitan tätä. Silti ihmettelen, että täytyykö siitä kertoa keskellä yötä. Parin minuutin päästä henkilökunta ilmeisesti tajusi, että kuulutus ei ollut tavoittanut kaikkia ja se toistettiin, tällä kertaa niin, että se kuului myös hyteissä olevista kaiuttimista, ja niinpä sen kuuli erittäin selkeästi. Laivan kaikilla kuudella kielellä kerrottiin, että äskeinen tärinä (?) johtui voimakkaasta maanjäristyksestä. Laivan kaikki laitteet ja navigointijärjestelmät toimivat silti aivan kuten kuuluukin, eli ei ole hätää ja voimme vaipua uudelleen levollisin mielin unten maille. Tässä vaiheessa tilanne alkoi vasta valjeta minulle. Petekin oli herännyt uudestaan tähän toiseen kuulutukseen ja kun kerroin kuulutuksen sisällöstä, niin hänkin ymmärsi yön aikaisemmat tapahtumat. Keskiyöllä laiva oli kuulemma tärissyt ja vavahdellut erittäin voimakkaasti. Pete oli herännyt ja sanonut ääneen, että ”miähän pelästyin aika paljon tätä”. Kun vavahtelu toistui parin tai muutaman minuutin päästä uudelleen, Pete oli pompannut vielä ylös ja käynyt ikkunan luona katsomassa, näkyisikö siellä mitään. Hyttimme pöydällä olevat lasit, jotka on asetettu tarkoituksella selkeästi erilleen toisistaan, olivat kilisseet äänekkäästi toisiaan vasten. Tärinä oli Peten ja myös seuraavana päivänä toisen suomalaispariskunnan kertoman mukaan tuntunut siltä, että olisimme iskeytyneet karille tai törmänneet johonkin. Lisäksi Pete kertoi, että pelkäsi laivan potkurin vaurioituneen, sillä tärinä oli epäsäännöllistä ja tuntui siltä kuin yksi potkurin lavoista olisi irronnut ja aiheuttanut voimakasta tärinää. Tämän jälkeen tuli kuulemma aivan hiljaista. Hiljaisuuden syyksi selvisi siis jälkikäteen se, että laivan miehistö sammutti moottorit ja tarkasti kaikki järjestelmät. Kun kaiken huomattiin (onneksi) olevan kunnossa, moottorit käynnistettiin, matkustajille luettiin edellä mainittu kuulutus ja matka jatkui normaalisti. Koska tilanne luonnollisesti kiinnosti, niin aloin tutkia netin kautta ajankohtaisia tietoja. Kansainvälisissä, BBC:n tai Australian uutisissakaan ei kerrottu mitään maanjäristyksestä, joten siitä jo päättelin, että mitään kovin vakavaa ei ihmisille tai omaisuudelle ollut odotettavissa. Ajattelin, että jokin taho seuraa näitä järistyksiä reaaliaikaisesti ja toden totta, pian löysinkin Yhdysvaltain viranomaisten maanjäristyssivun, josta selvisi, että Papua-Uudessa-Guineassa oli tapahtunut keskiyöllä 6,0 magnitudin maanjäristys 10 km syvyydessä. Sivuston kautta näki järistyksen keskuksen myös kartalla ja hämmästys oli melkoinen, kun huomasimme, että olimme olleet täsmälleen järistyksen keskellä. Otin kuvakaappauksen sekä tästä järistyksen sijainnista että omasta sijainnistamme, ja kun tuon oman sijaintimme kuvakaappaus on otettu runsaat puoli tuntia järistyksen jälkeen ja olemme siis vielä ehtineet matkata siitä hieman länteen päin, niin sijoittaisin meidät tosiaan tapahtumahetkellä täsmälleen järistyksen keskelle. Kerron vielä taustatietona (jota itsekseni yöllä selvittelin), että 6,0-6,9 magnitudin maanjäristyksiä pidetään voimakkaana ja mantereella/maalla sattuessaan ne saattavat jo romahduttaa huonosti rakennettuja taloja ja aiheuttaa lieviä tai keskisuuria vaurioita muuten maanjäristystä kestäviinkin taloihin. Magnitudi-asteikko on logaritminen, ja se tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että esimerkiksi 6,0 M maanjäristys on voimakkuudeltaan kymmenkertainen 5,0 M järistykseen verrattuna ja 7,0 M on kymmenkertainen 6,0 M verrattuna. Esimerkiksi viimeaikaiset Turkin maanjäristykset olivat voimakkuudeltaan 7,8 M ja 7,5 M, ja siis huomattavan paljon tätä meidän kokemaamme voimakkaampia. Selvittelin myös pikaisesti, miten laivat yleisesti ottaen kestävät merellä ollessaan maanjäristyksiä. Vaurioita ei yleensä synny laivoihin voimakkaissakaan järistyksissä, vaikk koetun kaltaiset tuntemukset johonkin törmäämisestä tai karille ajosta ovat tyypillisiä. Olen kyllä tiennyt olevani melko hyväuninen ja nukkuvani lähes minkälaisessa melussa tahansa, mutta nyt tuli todistettua, että edes maanjäristys ei saa minua hereille. Petekin kertoi, että tämä oli hyvä opetus hänelle, että jos minut oikeasti jostain syystä täytyy saada hereille, niin ei saa tyytyä ensimmäiseen vastaukseen, joka peiton alta kuuluu, vaan täytyy hieman päättäväisemmin ravistella ja kysellä kelloa ja päivämäärää. Tähän ei tietenkään voi laittaa mitään muuta musiikkia kuin Markku Aron hieno iskelmä vuodelta 1977, Keskiyön aikaan. Kuten niin moni laulelma tuohon aikaan, tämäkin on käännösiskelmä kappaleesta ”I’ll Meet You At Midnight”, vuodelta 1976. Laadin kuitenkin tähän iloksenne vielä vaihtoehtoiset sanat, jos haluatte laulaa mukana ;-) Markku Aro: Keskiyön aikaan: https://youtu.be/JjgYNNJSvPA -------------------------------------------------- Nyt usein täällä Peten kaa mä mietin vain että kerran kokee jyrinän Kun kerran kevään laivassa vietin Niin silloin ilmeisesti koin mä sen Mä istuin aina illallisel siihen asti se kunnes ruoan jälkeen suljettiin Olin nukkumaan mä halunnut jatkuvasti Ja nyt me hyttii kohti kuljettiin Ja keskiyön aikaan mä melkein koin sen Sain keskiyön aikaan mä nukkua läpi maanjäristyksen Pete kuiski: tahdon kiihkeästi mä tietää kilinän ja äänen syyn Mun korvaan Pete mumis lämpimästi Mä tunsin itseni myös heräävän Nojasimme sängynpäädyn laitaa vasten Nyt tiesin mikä syynä on Nyt ei leikkiä se ollut lasten Kaiuttimet kertoi syynkin sen Ja keskiyön aikaan mä melkein koin sen Sain keskiyön aikaan Ja keskiyön aikaan mä melkein koin sen Sain keskiyön aikaan mä nukkua läpi maanjäristyksen  Järistyksen keskus ja laivamme sijainti kolme varttia järistyksen jälkeen
0 Comments
Leave a Reply. |