 MSC Cruises -varustamon laituri Genovan satamasta, kuvattuna vanhan sataman (Porto Antico) maailmanpyörästä  Tunnelmat negatiivisen koronatestin jälkeen (juhlistetaan konjakin kera...) Meri on kiehtova elementti. Jätän silti mielelläni itse veneilyn osaavampiin käsiin. Olen mielelläni ihan vain matkustajana. Tai jopa rannalla. Nyt olemme päässeet jo Välimeren rannalle Italiaan, Genovaan, jossa Kristoffer Kolumbus syntyi 571 vuotta sitten. Kolumbus lähti aikanaan kolmella laivallaan kohti tuntematonta etsiessään meritietä Intiaan. Toisin kuin Kolumbuksen kohdalla, meidän matkamme on tarkkaan suunniteltu, ja tämä sopii meille hyvin, emme tarvitse ylimääräistä jännitystä. Kerron hieman taustaa lukijoille, joille en vielä ole ehtinyt kertoa matkastamme. Aloin pohtia puolisoni Peten kanssa maailmanympäriristeilylle lähtemistä jo vuosia sitten, vuosi saattoi olla 2016. Olin jo ollut useammalla laivamatkalla ja tiesin, että viihdyn hyvin merellä. Yhden kerran olimme jo Peten kanssa ylittäneet Atlantinkin, Miamista Barcelonaan. Kuitenkin maailmanympärimatkat kestävät laivalla yleensä vähintään kolme kuukautta, ja hintakin on tavallista lomamatkaa kalliimpi, joten suoraan tuumasta ei voinut ryhtyä toimeen. Kumpikin tahollamme keskustelimme työnantajiemme kanssa ja pyysimme saada säästää vuosilomista vuosittain osan myöhempään ajankohtaan. Aloimme myös säästää matkatilille. Varsinaista matkaa ei tuolloin voinut vielä varata, sillä tyypillisesti risteilyjen ajankohdat julkaistaan noin kaksi vuotta ennen lähtöä. Tiesin kuitenkin, että yleensä Euroopasta lähtevät maailmanympäriristeilyt lähtevät vuodenvaihteen tienoilla, koska se on sään puolesta parhaita ajankohtia (esimerkiksi Karibialla ei yleensä silloin esiinny hurrikaaneja). Ajattelimme, että matka voisi olla vuoden 2021 alussa, jolloin olisimme saaneet säästettyä riittävästi lomaa. Useammatkin risteilyvarustamot tekevät maailmanympärimatkoja, mutta päädyimme valitsemaan MSC Cruises -varustamon, sillä heidän laivansa vaikuttivat tyylikkäiltä ja meille sopivilta, ja silti hinta oli mielestämme kohtuullinen. Niinpä, kun vuoden 2019 alussa julkaistiin tuo vuoden 2021 maailmanympäriristeily, olimme ensimmäisten joukossa varaamassa omaa paikkaamme. Risteilyn reitti vaikutti myös valintaan, sillä Pete on halunnut aina matkustaa Panaman kanavan läpi, ja minä puolestani olen halunnut käydä Japanissa, ja tällä risteilyllä toivottavasti nämä molemmat toiveet toteutuvat. Korona tunnetusti muutti muutamia juttuja maailmassa, eikä risteilymmekään jäänyt siitä paitsi. MSC yritti tehdä kaikkensa, että risteily olisi toteutunut alkuperäisen aikataulun mukaisesti, mutta pari kuukautta ennen alkuperäistä lähtöpäivää marraskuussa 2020 heidänkin oli pakko muuttaa suunnitelmiaan ja siirtää lähtöpäivää eteenpäin. Risteilyä siirrettiin kahdella vuodella, joten alkuperäisestä risteilyn varauksesta on nyt tullut kuluneeksi jo neljä vuotta. Nyt olemme siinä pisteessä, että tarkoitus on astua laivaan huomenna puolen päivän jälkeen! Lensimme eilen Münchenin kautta Genovaan, ja jännitimme, tulevatko matkalaukkumme perille. Olisi ikävää, jos neljän kuukauden matkaa varten pakatut tavarat lähtisivät kiertämään maailmaa omin voimin jonnekin ihan muualle. Huojennus oli suuri, kun viimeisinkin laukku putkahti hihnalle Genovan lentokentälle. Vielä isompi helpotus oli, kun kävimme koronatestissä eilen illalla täällä paikan päällä ja saimme negatiivisen testituloksen. Jos jommallakummalla meistä olisi ollut koronatartunta (vaikka oireetonkin), niin meitä ei olisi päästetty vielä laivaan, vaan olisimme matkustaneet kapsäkkeinemme jonnekin toiseen satamaan matkan varrella. Voisi kuvitella, että olisimme aivan täpinöissämme tässä vaiheessa. Mutta totuus on, että on melko hankala eritellä tunteita ja olotilaa juuri nyt. Tietenkin olemme iloisia, että kaikki on mennyt nyt alkuvaiheessa hyvin, ja huominen on koko ajan mielessä, mutta jotenkin silti ei osaa vieläkään riemuita ihan täysillä ja olo on meillä molemmilla hieman epätodellinen, kun emme vielä ole laivassa. Voi jopa olla, että kun matkaa on odottanut näin pitkään, niin sen on käynyt mielessään läpi jo niin monta kertaa, että nyt matkan alkua vain ikään kuin seuraa "sivustakatsojana". Yllätyksenä tuli minulle myös se, miten rankkaa on erota Suomeen jäävistä läheisistä näin pitkäksi aikaa. On tavallaan ikävä jo parin päivän jälkeen. Lisäksi on pakko myöntää, että yleinen maailmantilanne vaikuttaa ajatuksiin. Tunnen olevani samaan aikaan etuoikeutettu ja itsekäs, kun lähden tällaiselle matkalle. Toisaalta olen tehnyt töitä tämän matkan eteen, olisinhan muutenkin viettänyt saman verran lomaa, lomat olisivat vain olleet aikaisemmin. Voi olla, että näihin teemoihin tulee blogin edetessä tulee vielä palattua. Ainakin kerron tuntemuksistani ja siitä, miten ne kehittyvät matkan edetessä. Jo tässä vaiheessa haluan esittää kiitokseni myös Risteilykeskukselle, jonka kautta matkamme varasimme. Harvoin, jos koskaan, olemme saaneet niin omistautuvaa ja myötäelävää palvelua kuin heiltä. Tähdennän tässä myös, että tämä blogini on ihan oma kirjoitukseni, jota kirjoitan yhtä paljon itselleni kuin lukijoilleni, kyse ei ole millään tasolla kaupallisesta yhteistyöstä, vaan siinä mielessä esitän kiitokseni Risteilykeskukselle täysin ilman taka-ajatuksia (ja erityiskiitos Risteilykeskuksen Hennalle). Olen myös ajatellut lisätä jokaisen blogikirjoitukseni perään linkin yhteen musiikkikappaleeseen. Niistä voi sitten syntyä matkan mittaan ihan mukava soittolista, ja toisaalta musiikki ja musiikin kuuntelu on minulle tärkeää, on mukava nostaa tähän esiin erilaisia kappaleita, jotka saattavat liittyä matkaan tai sitten eivät. Jotain taustaa niille kuitenkin kerron. Tämä ensimmäinen tarttui mukaan Helsinki-Vantaan lentokenttähotellissa. Saavuimme kentälle jo lähtöä edellisenä päivänä, sillä lento aamulla oli aikaisin, ja halusimme olla valmiina jo paikan päällä. (Tämä itse asiassa osoittautui erittäin hyväksi ideaksi, sillä lähtöaamuna oli aivan surkea räntäkeli, joka olisi lisännyt stessiä kentälle ajoissa pääsystä entisestään.) Hotellissa oli lounge-tila, johon pääsimme syömään tapaksia ja nauttimaan pari viinilasillista, ja toissailtana siellä soi taustalla tämä kappale, johon tykästyin. Kappaleen versioista on minulle ehkä tutuin Pet Shop Boysin miksaus yhdessä Where the Streets Have No Name -kappaleen kanssa. Mutta tässä siis hieman rennompi versio klassikosta Frankie Vallin kappaleesta Can't Take My Eyes off You :) Can't Take My Eyes off You (es. Berk & Virtual Band): https://youtu.be/--38_9AQrLo  Rauhankyyhky on kujalla :/ Genovan vanhankaupungin kujilta bongattu ajatuksia herättävä seinämaalaus.
0 Comments
Leave a Reply. |