Meripäivien ihanuus

Aamunäkymä hytistä Barcelonassa: samaan aikaan satamassa varustamon toinen laiva MSC Bellissima

Coolina aamukahvilla

Monet ovat kysyneet minulta ennen matkaa, kuinka laivalla voi viihtyä, kun satamien välillä saattaa olla montakin meripäivää. Esimerkiksi tällä risteilyllä on runsaat 50 eri satamaa, joista kuudessa vietämme kaksi päivää, ja kun risteily kestää kaikkiaan 119 yötä, niin keskimäärin joka toinen päivä olemme pelkästään merellä. Muutaman kerran matkan aikana meripäiviä on jopa viisi peräkkäin, ja vastaavasti myös satamavierailuja voi olla useina peräkkäisinä päivinä. 
 
Totuus on, että meripäivät ovat kaikkein rentouttavimpia ja niitä odotan kaikkein eniten. Tai jos nyt hieman odotan San Franciscoa ja Honolulua ja ehkä Fidziäkin muiden muassa, mutta kokonaisuutena ajatus siitä, että olemme yli 60 päivää pelkästään merellä, on kerta kaikkiaan ihana. Meripäivissä on monta hyvää puolta. Saa nukkua pitkään, kun ei tarvitse lähteä maihin. Voi käydä aamiaisella laivan lounasbuffetissa, kun varsinainen aamiaisaika menee hytissä köllötellessä. Iltapäivällä ehtii käymään hyvin laivan kuntosalilla. Hytin parvekkeella voi käyttää pitkän tovin istuskellen ja katsellen niitä jo mainittuja laivan peräaaltoja. Sitten, kun olemme hieman lämpimämmillä vesillä, laivan yläkannen allasosastolla voi käydä pulahtamassa ja viilentymässä tai halutessaan voi lillua porealtaassa. Auringon jo laskeuduttua ei ole väsynyt ja ryytynyt maissa koluamisesta vaan voi rauhassa ja virkeänä pohtia, mitä pukisi päälleen illalliselle. Jossain välissä voi vielä yrittää ehtiä neuloa sukkia ja lapasia laivan loungessa. Tiivistettynä voisi sanoa, että meripäivien ihanuus johtuu siitä, että päivästä on otettu pois ihan kaikenlainen suorittaminen. Olet laivassa, etkä muuta voi. Piste.
 
Toinen yleisesti ystäviä ja työkavereita askarruttanut kysymys on ollut merenkäynti. Keinuuko laiva paljon? Tuleeko helposti huono olo? Tähän ei ehkä pysty antamaan ihan aukotonta vastausta. Esimerkiksi minulle itselleni tulee vaikkapa autossa kirjaa lukiessa hyvin helposti huono olo (ja siksi en koskaan lue autossa kirjaa), ja voisi siis kuvitella että tulen myös helposti merisairaaksi. Nämä isot risteilylaivat ovat jo sellaista kokoluokkaa, että ne tuntuvat harvoin keinuvan kovin paljon. Toisaalta valtamerten suuret mainingit tai sopivassa kulmassa puhaltava tuuli voivat saada tämänkin keinumaan, mutta tunnelma on silloinkin (onneksi) kaukana Linnanmäen viikinkilaivasta. Olen ollut kolme kertaa aikaisemmin Atlantin valtamerellä: kerran yhdessä valtavassa risteilylaivassa ja kaksi kertaa paljon pienemmässä laivassa. Näistä kerroista yhdellä minulle tuli yhdeksi päiväksi huono olo ja minun piti esimerkiksi keskeyttää kirjoittaminen ja mennä katselemaan horisonttia. Mutta tuolloinkin huonoa oloa kesti vain yhden päivän, vaikka merimatka jatkui useita viikkoja. Eli ehkä useimmat meistä tottuvat ajan kanssa kohtalaiseen merenkäyntiin, mene ja tiedä. Jos tuntee itsensä niin hyvin, että varmasti tietää tulevansa merisairaaksi (ja silti uskaltautuu matkalle!), niin hytin valinnallakin voi olla merkitystä. Vaikka hehkutin aikaisemmassa tekstissäni tätä perähyttiä, niin on totta, että mahdollinen keinunta tuntuu laivan perässä ja keulassa enemmän, ja silloin varmempi valinta voisi olla hytti laivan keskiosasta.
 
Eilen vietimme päivän Espanjassa, Katalonian autonomisen alueen pääkaupungissa Barcelonassa. Jälleen laivan oma liityntäbussi vei meidät keskustaan kävelykatu La Ramblan alkuun, josta lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Lähdimme aamulla noin klo 10 aikaan, ja silloin kojut ja liikkeet olivat vasta avautumassa, ja ihmisiä oli vähemmän liikkeellä. Iltapäivän mittaan tungos lisääntyi, mutta onnistuimme luovimaan ihmispaljoudessa. Kävimme yhden kauniin aukion reunassa aamukahvilla terassilla auringosta nauttien. Aiemmin Barcelonassa ollessani olen tykästynyt paikallisen edesmenneen arkkitehdin Antoni Gaudín suunnittelemiin rakennuksiin, joista mieleenpainuvin on ehdottomasti kaupungin yksi maamerkeistä ja tunnetuimmista nähtävyyksistä: Sagrada Família -kirkko. Koska olimme jo käyneet kyseisessä kirkossa aiemmin, otimme tällä kertaa taksin Park Güellin puistoon, jossa on myös paljon Gaudín suunnittelemia ulkotiloja. Turisteja oli sielläkin paljon, mutta puisto on onneksi suuri ja siellä mahtui hyvin liikkumaan myös väljemmin. Puiston kiertämiseen meni hyvinkin pari tuntia, ja palasimme sieltä ensin taksilla keskustaan ja jälleen liityntäbussilla takaisin laivaan. Ai niin, aamupäivällä Pete osti barcelonalaisesta kivijalkamyymälästä 14 kumiankkaa. Jaa, miksi? Palataan siihen myöhemmin.
 
Tämän päivän kappale on soittolistallani oleva Coldplayn Adventure of a Lifetime ja siitä remix, jonka kuulin ensimmäisen kerran aikanaan Tampereen Sokos Hotel Tornin ylimmän kerroksen baarissa, ollessani perinteisellä Tampereen lomalla toisen puolisoni Ismon kanssa. Sellainenhan tämä elämä on, yksi suuri seikkailu, jossa tärkeintä ei ole se, mitä näemme ja mitä koemme, vaan keiden kanssa seikkailun jaamme ja kuinka huomioimme ihmiset ympärillämme.
 
Coldplay: Adventure of a Lifetime (Matoma remix): https://youtu.be/su0C_EdEWNU

---

Park Güellin puistossa