 Ystävänpäivänä laivan baarissa  Neptunus ja Pete Eilen vietimme laivalla ystävänpäivää, ja laivaa oli koristeltu punaisilla sydämillä vähän siellä sun täällä, ja valaistuksessakin oli otettu käyttöön punaiset sävyt. Vaikka illan pukukoodi oli päiväohjelman mukaan ”casual” eli tavallinen, niin oli mukava huomata, että moni oli päättänyt kuitenkin huomioida ystävänpäivän ja pukeutui myös punaiseen. Emme tietenkään tehneet poikkeusta tässä asiassa, kun mahdollisuus oli. Olemme saaneet laivan illallisravintolassa niin hyvää ja huomioivaa palvelua koko alkuristeilyn ajan, niin päätimme myös muistaa tarjoilijoitamme ystävänpäivänä, ja annoimme molemmille meistä huolehtiville tarjoilijoille Pianistin pajan käsinneulotut sukat lahjaksi. He tulevat toki lämpimistä maista, mutta ainakin toinen heistä, Ansuria, sanoi että hänellä on välillä kylmä, joten sukat tulevat tarpeeseen :) Tänään meren kuningas, itse Neptunus, astui laivalle. Ylitimme hetki sitten päiväntasaajan, saavuimme eteläiselle pallonpuoliskolle ja Neptunus luovutti laivan kapteenille Pietrolle meren avaimen. Aivan ilmaiseksi Neptunus ei päästä laivoja liikkumaan valtakuntansa huipulla, eli meren pinnalla, vaan avaimesta on saatava maksu. Vapaaehtoiset matkustajat saivat ensin suudella isoa kalaa, jonka jälkeen he saivat skumppakasteen (todellisuudessa varmaan siniseksi värjättyä vettä, jota kaadettiin kauhallinen päähän), ja heidän piti myös halata isoa mustekalaa. Siis ihan oikeaa mustekalaa lonkeroineen kaikkineen. Tämän jälkeen Neptunus ilmoitti tyytymättömyytensä, tämä ei riitä! Ihmisten päälle kaadettiin vielä maitoa ja rikottiin kananmunia. Tämäkään ei riittänyt. Lopuksi jokaisen päähän hierottiin vielä kermavaahtoa, ja tämä vasta sai Neptunuksen tyytyväiseksi saamastaan uhrilahjasta. Sotkuiset ihmiset pulahtivat kaikki yhtä aikaa altaaseen pesemään itsensä puhtaaksi. Itse tiesin, millainen seremonia on, koska samanlainen oli jo vuosia sitten, kun ylitin päiväntasaajan matkalla St Helenalta Englantiin. Yritin usuttaa Peteä mukaan, mutta tyydyimme silti katsomaan showta yläkannelta kaiteen takaa. Koska niin paljon ihmisiä, useita kymmeniä, halui osallistua, niin voi olla ihan hyväkin, ettemme olleet mukana tungoksessa, kun allas lopuksi täyttyi ja ihmiset lilluivat ahtaasti kuin sardiinit purkissa. Viimeiseksi itse Neptunus, jota myös esitti yksi matkustajista, hyppäsi altaaseen ja palasi täten valtakultaansa. Myös miehistön jäsenistä ne tai ainakin useat heistä, jotka olivat ensimmäistä kertaa ylittämässä päiväntasaajaa, saivat kasteen matkustajien jälkeen. Päiväntasaajan bileet jatkuivat vielä hetken iloisen rytmimusiikin tahdissa. Päiväntasaaja ei ollut suinkaan ainoa linja, jonka ylitimme. Lähes samaan aikaan ylitimme kansainvälisen päivämäärärajan. Kartalta katsoen kansainvälinen päivämääräraja on laivamme reitin suhteen vasta vähän päiväntasaajan jälkeen ja olemme ylittämässä sitä ehkä juuri näillä hetkillä, mutta käytännön syistä päivämäärää vaihdettiin tietenkin yöllä, eikä keskellä päivää, ja niinpä eilen illalla nukkumaan mennessä kelloja ei tällä kertaa siirrettykään taaksepäin, vaan kokonaiset 24 tuntia eteenpäin. Menimme siis nukkumaan ystävänpäivänä tiistai-iltana 14.2., mutta heräsimme uuteen aamuun torstaina 16.2. ja keskiviikko hävisi kokonaan välistä. Jos joku kysyy, mitä tein 15.2.2023, niin voin syvällä rintaäänellä sanoa, etten tiedä siitä päivästä hölkäsen pöläystä, en ole elänyt silloin. Kansainvälinen päivämääräraja ei mene suoraviivaisesti Tyynellämerellä pitkin 180. pituuspiiriä. Koska saarivaltio Kiribati haluaa kuulua niihin valtioihin, joissa päivämäärä vaihtuu ensimmäisten joukossa maailmassa, tekee tuo päivämääräraja erikoisia koukeroita kartalla. Tämä johtaa myös siihen, että eilen päivällä sivusimme jo päivämäärärajaa, joka jäi juuri laivan vasemmalle puolelle menosuuntaan nähden eli paapuuriin. Kun otimme kuvan laivan ikkunasta, näimme siis jo keskiviikon puolelle, vaikka olimme itse tiistaissa. Meillä oli siis käytännössä ikkuna tulevaisuuteen! Siellä näytti kyllä aika tylsältä. Pelkkää aavaa merta. Laivan päiväntasaaja-bileet ovat edelleen mielessä, niin isketään tähän väliin tuolta aurinkokannelta musiikkia, joka saa lanteet hytkymään tuolissa ja joskus jopa nousemaan siltä ;-) Tämä on soinut täällä laivalla aika usein ja monessa paikassa. Don Omar – Danza Kuduro ft. Lucenzo: https://youtu.be/7zp1TbLFPp8  Tältä näyttää tulevaisuus! Kyllä täällä pää menee pyörälle näissä aika-asioissa :)
0 Comments
Leave a Reply. |