Rommia ja hiekkarantoja

Barbadoksen lämpimissä vesissä

Mahtava paikallinen oppaamme Lafleur Nanton

Eilen, viiden meripäivän jälkeen Atlantti oli ylitetty, ja saavuimme Barbadokselle, Bridgetowniin. Kuinka mahtavaa päästä tutustumaan karibialaiseen kulttuuriin, keskustella paikallisten kanssa, maistella aitoja perinteisiä makuja, tutkia saaren tuntemattomampia reittejä… Kissan viikset, mitä soopaa! Heti kun saavuimme perille, lähdimme piehtaroimaan hiekkarannalle ja pulikoimaan lämpimään mereen. Turkoosi meri ja pinkkiin vivahtava hiekka ovat kyllä itsessään jo elämys, ja vesi oli niin lämmintä, että meressä pystyi lillumaan aivan niin kauan kuin vain jaksoi, kunhan muisti välillä lisätä aurinkovoidetta. Ranta oli matala ja pehmeää puhdasta hiekkaa jatkui ties kuinka pitkälle, ennen kuin varpaat irtosivat pohjasta. Sukelluslasien kanssa onnistuin näkemään pohjan liepeillä muutamia kalvakanvärisiä kaloja, ja vain yhden roskan, käytetyn maskin. Bussi toi parin tunnin rantakokemuksen jälkeen meidät takaisin laivalle, juuri ajoissa ennen kuin alueelle iskivät rankkasateet.
 
Yöllä laiva ajeli hissukseen naapurisaarelle Saint Vincentille, joka on Saint Vincent ja Grenadiinit -nimisen valtion suurin saari, ja jossa sijaitsee maan pääkaupunki Kingstown. Siinä missä Barbados on matala, suhteellisen tasainen, merestä noussut muinainen koralliriutta, Saint Vincent on tuliperäinen jyrkkäpiirteinen saari, kauttaaltaan hyvin vehreä ja rehevä. Tällä kertaa pääsimme ihan oikeasti tutustumaan saaren tunnelmaan kokonaisvaltaisemmin retkellä, joka vei meidät ensin tutustumaan saaren mäkisiin maisemiin ja sen jälkeen katamaraanilla merelle. Oppaanamme toimi iloinen Lafleur, jonka räiskyvä nauru ja hauskat jutut pitivät koko pikkubussillisen turisteja hyvällä tuulella. Näimme vilauksen pääkaupungin rakennuksista ja kasvitieteellisestä puutarhasta, ennen kuin lähdimme ajelemaan ylös ja alas saaren teitä. Saimme eräässä pikkukylässä paikallista rommipunssia (Karibian alueen kaikilla saarilla tehdään ”maailman parasta” tai ”maailman vahvinta” rommia), ja kävimme katsomassa pientä vesiputousta sinänsä luonnonkauniissa laaksossa. Kävimme rannalla, jossa on kuvattu joitain kohtauksia Pirates of the Caribbean -elokuviin, otimme jälleen mukilliset rommipunssia, ja saimme maittavan lounaan, ennen kuin jatkoimme katamaraanilla todella upealle mustahiekkaiselle, rauhalliselle, kuvankauniille hiekkarannalle. Pääsimme jälleen pulikoimaan lämpimässä meressä. Katamaraanilla tarjottiin edelleen rommipunssia, ja niinpä saavuimme iloisissa tunnelmissa takaisin pääkaupungin Kingstownin satamaan. Yritimme vielä käydä käyskentelemässä omin voimin kaupungissa, mutta voimat loppuivat muutaman korttelin jälkeen, ja tulimme takaisin laivaan pesemään suolavedet ja aurinkovoiteet pois.
 
Nyt kirjoitan tätä auringon laskiessa hyttimme parvekkeella, lämpötila lienee edelleen 25 asteen paikkeilla ja katselemme taakse jäävää saarta illan hämärtyessä. Huomenna on vuorossa toinen vehreä saari, mausteistaankin tunnettu Grenada, jossa meillä on myös varattuna varustamon järjestämä retki, Chocolate and Falls. Mielenkiinnolla odotamme tätäkin, eikä tarvitse onneksi herätä kuudelta niin kuin tänään, lähdemme retkelle vasta klo 11 :)
 
Jotenkin näistä Karibian maisemista, simpukankuorista ja koralleista, mieleeni tulee Georges Bizet’n ooppera Helmenkalastajat, ja lähinnä siihen kuuluva tenorien suosikkinumero, Nadirin romanssi. Oopperan tapahtumat taitavat sijoittua Sri Lankalle (tuolloin Ceylon), joten kappale voi olla tähän blogiin hieman ennenaikainen, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin. Itse oopperaa ei taideta esittää kovin usein kokonaisena, varsinkin kun samaisen säveltäjän Carmen jyrää sen yli mennen tullen, mutta aariaa kyllä kuulee aina silloin tällöin erillisenä numerona. Tämä linkki vie ruotsalaisen Jussi Björlingin (1911-1960) tulkintaan.
 
Georges Bizet: Nadirin romanssi, aaria oopperasta Helmenkalastajat: https://youtu.be/FzrpLhqb9Bg

---

Saint Vincentin mustahiekkainen ranta, turisti ja rommipunssi