Vaatteita ja perinneruokaa

Irtauduimme tunti sitten laiturista Malesian Penangissa, joka sijaitsee Malakansalmen rannalla Malesian niemimaalla. Kapean Malakansalmen (joka muuten kuuluu maailman vilkkaimpiin meriväyliin) myötä siirrymme Intian valtamerelle, kun matka jatkuu kohti Sri Lankaa. Mutta ennen kuin pääsemme sinne asti tai edes kerron tämänpäiväisestä satamasta, täytyy palata useita päiviä taaksepäin päivittämään kuulumiset matkan varrelta. 
 
Vietnamista lähdön jälkeen vietimme yhden meripäivän ennen saapumista Laem Chabangiin, joka on Thaimaassa Pattayan kupeessa oleva satamakaupunki, ja joka toimi tukikohtana, kun vierailimme Bangkokissa. Olimme varanneet MSC:ltä ”retken”, joka sisälsi vain bussikuljetuksen kaupungin keskustaan, ja siellä meillä oli omatoimiaikaa noin neljä tuntia. Bussikuljetus Bangkokiin kesti noin kaksi tuntia, ja matkalla oli ruuhkiakin, joten kuljetuksen varaaminen laivayhtiön kautta oli kaikkein varminta. Emme halunneet ottaa riskiä, että mahdollinen omatoiminen kuljetus olisikin ollut myöhässä ja laiva olisi lähtenyt eteenpäin ilman meitä. 
 
Täällä Kaakkois-Aasian kierroksella on käynyt selväksi, että naisoletetuille on valtavasti vaatekauppoja, kun taas meille perinteisempään miehiseen makuun tottuneille ei tarjontaa ole aivan samassa määrin. Bangkokissakin löysimme erään korttelin, joka oli täynnä basaareja ja kojuja, joissa oli esillä valtavia määriä erilaisia hameita, mekkoja ja naisten puseroita, hattuja, vöitä, koruja ja huiveja. Löysimme kauppakeskuksen, jossa muutaman neliön kokoisia myymälöitä oli varmasti yli sata kappaletta kolmessa kerroksessa, ja näistä ehkä kaksi tai kolme myi selvästi myös miesten vaatteita. Voiko olla niin, että tämä kertoo myös perinteisen miesten pukeutumisen mielikuvituksettomuudesta ja yksitoikkoisuudesta?
 
Täytyy myöntää, että tällä maailmansivulla myytävänä olevien vaatteiden määrä alkaa jo hirvittää, ja väistämättä mieleen nousee, että nykynuoret ovat aivan oikeassa, kun he etsivät yhä enenevässä määrin päälle puettavaa käytettyjen vaatteiden myymälöistä ja luovat sitä kautta omaa persoonallista tyyliään pikamuodin sijaan. Kun vielä itse osaisi tempautua mukaan tähän trendiin. Vaateteollisuus on yksi maailmaa ja luontoa eniten kuormittavista teollisuudenaloista. Tällä matkalla olen silti sortunut ostamaan jos jonkinlaista (uutta) kenkää ja paitaa, ja puolustuksekseni voin lähinnä mainita, että olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan ostamaan joko paikallista käsityötä ja lähellä valmistettuja tuotteita tai toisaalta muuten tunnustelemaan kankaan laatua ja kestävyyttä, jotta vaatteita tulisi pidettyä mahdollisimman pitkään.
 
Bangkokin vierailu oli sen verran lyhyt, että kaupungista oli hankala muodostaa läheskään kattavaa kuvaa. Seuraavana päivänä olimme jo aamulla perillä Thaimaan toisessa kohteessa Koh Samuin saarella, jossa meidät siirrettiin rantaan ja päivän retkille tendereillä eli yhteysaluksilla MSC Poesian jäädessä ankkuriin kauemmas rannasta. Tällä kertaa olimme päättäneet sijoittaa rentoutumiseen ja valinneet retken, joka vei meidät saaren toiselle puolelle luksusresorttiin hiekkarannalle pötköttelemään. Matka kesti vain puolisen tuntia, minkä jälkeen pääsimme kellahtamaan palmujen alle lämpimän, mutta virkistävän tuulen hellittäviksi. Jonkin aikaa loikoiltuamme (ja taisimme jonkun mojiton tai muun drinkinkin siinä nauttia) pääsimme meren rantaan katetun pöydän ääreen syömään maukkaan lounaan. Päivän retki tuli todella tarpeeseen, sillä vaikka tällä maailmanympärimatkalla on luonnollisesti hienoa tutustua eri maiden ihmisiin ja kulttuuriin, niin välillä on vain taivaallista kuunnella aaltojen murtuvan hiekkarantaan, mennä polskuttelemaan lämpimään mereen ja antaa ajatusten vaeltaa tuulen mukana vailla päämäärää. Rannalta palatessamme olimme sen verran rentoutuneita, että edes parin sadan metrin jono yhteysaluksille ja takaisin laivalle ei saanut tunnelmaa lopahtamaan.
 
Thaimaan jälkeen välissä oli jälleen yksi meripäivä, jonka jälkeen saavuimme Singaporeen. Jälleen heräsimme aikaisin ja lähdimme koko päivän retkelle, jossa tutustuimme Singaporeen monelta eri kantilta. Matka vei meidät Chinatownin ja Little Indian ruuhkaisille kauppakujille ja toisaalta Aasian kulttuurien museoon, jossa suurimman vaikutuksen tekivät esineet, jotka oli nostettu esiin 1200 vuotta sitten uponneesta kauppalaivasta. Indonesialaiset kalastajat olivat sattumalta löytäneet laivan noin kolmekymmentä vuotta sitten, ja sen ruumasta löytyi tuhansia priimakunnossa olevia astioita, jotka olivat peräisin Kiinasta ja kertoivat 800-luvun teollisesta astiatuotannosta. Kiina on siis jo yli tuhat vuotta sitten ollut Aasian johtavia ”teollisuusmaita”, vaikkakin työkalut ja työtavat ovat olleet tietenkin erilaisia. Ehkä ympäristöystävällisempiä? 
 
Retkeen sisältyi lounas paikallisessa ravintolassa, ja sekin oli todellinen kulttuurikokemus, kun maistelimme pöytään tuotuja toinen toistaan erikoisempia herkkuja, jotka oli laitettu kauniisti esille. Tai aivan varma ei voi olla sen kanan estetiikasta, joka tuotiin pöytään päineen kaikkineen kypsennettynä ja jonka silmät tuntuivat katsovan taaksepäin: ”Tässä minä olen paloiteltuna, syökää nyt, hyvät ihmiset…” Hieman lisähaastetta toi myös se, että pöytään oli katettu vain syömäpuikot, mutta luovasti niitä käyttämällä selvitimme myös isommat tofupalat ja saimme lopulta napsittua hyppysiimme myös pakoilevat valkosipulinkynnet. 
 
Päivän päätteeksi kävimme Singaporen kasvitieteellisessä puutarhassa, ja tarkemmin ottaen sen yhdessä kuuluisimmista osioista, orkideapuutarhassa, jossa on yli tuhat orkidealajia ja niiden lisäksi vielä yli kaksi tuhatta hybridiä, risteytystä. Kun opas kertoi, että olimme menossa orkideapuutarhaan, niin ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että menemme varmaan johonkin kasvihuoneeseen, johon orkideoja on kerätty suotuisten olosuhteiden alle. Vasta paikan päällä päästyämme mieleeni juolahti, että mehän olemme melkein päiväntasaajalla ja kaupungissa, jossa sää on samanlainen ympäri vuoden päivästä päivään: ei täällä mitään kasvihuoneita tarvita, kun koko paikka on itsessään yksi suuri kasvihuone. Huomasin silti olevani väärässä, puutarhassa oli kuin olikin kasvihuone, mutta päinvastoin kuin pohjoisessa, Singaporessa oli täytynyt tehdä viilennetty kasvihuone lauhkean alueen orkideoille. 
 
Päivän retken aikana opas kertoi paljon Singaporen historiasta, politiikasta ja nykytilanteesta. Singapore on ilmeisesti yksi harvoja paikkoja maailmassa, jossa siirtomaa-aikaa ei muistella pahalla vaan pikemminkin Britannian siirtomaa-ajan rakennuksia ja muistoa vaalitaan kulttuuriaarteina. Osittain tämä johtunee siitä, että Singapore on jo vuosisatoja ollut tärkeä kaupan keskus, sijaitseehan se hyvällä paikalla Intian ja Kiinan (ja myöhemminkin Euroopan ja Kaakkois-Aaasian) välisen merireitin varrella. Britannian siirtomaa-aikana 1800-luvun alusta lähtien maa pystyi kehittymään ja lukuun ottamatta toista maailmansotaa ja Japanin runsaat kolme vuotta kestänyttä miehitysaikaa maa ei ole kärsinyt sodista tai levottomuuksista. Oppaan puheista kuulsi hyvin läpi, kuinka singaporelaiset suhtautuvat kaikkeen kohtaamaansa kaupankäynnin kokemuksen opettamalla käytännöllisyydellä. Esimerkiksi edellä mainitun Japanin miehitysajan (ja terrorin) muistot pyyhittiin nopeasti pois ja jo hyvin pian sodan jälkeen japanilaiset yritykset suorastaan kutsuttiin maahan perustamaan konttoreitaan ja toimipisteitään. Oppaan sanoin: ”Kaikki on anteeksi annettu.” Toisaalta kaupankäynnin ja ehkä myös Euroopasta tietyllä tavalla poikkeavien arvojen erilaisuuden huomasi myös, kun opas kertoi, että maassa on neljän miljoonan singaporelaisen lisäksi noin 1,6 miljoonaa siirtotyöläistä, jotka ovat maassa kaksivuotisten määräaikaisten työlupien turvin, mutta joiden on hyvin vaikea saada maan kansalaisuutta esimerkiksi ilman korkeakoulututkintoa tai muuta maan havittelemaa erityisosaamista. Saatan olla väärässä, mutta ehkä Singaporessa ihmisarvo on enemmän kiinni yksilön tuottavuudesta ja ahkeruudesta, kuin olemassaolosta itsestään. 
 
Onneksi nyt on vuorossa kaksi peräkkäistä meripäivää ennen saapumista Sri Lankaan. Ennen sinne saapumista ajattelin kirjoittaa vielä Malesiastakin, niin saataisiin tämä blogikin jälleen ”ajan tasalle” :) 
 
Loppuun kuitenkin kappale, joka yllätyksekseni esitettiin laivan teatterissa noin viikko sitten ja joka on yhden kaikkien aikojen lempielokuvani soundtrackilta. Kappale ei ole mitenkään erityisen tunnettu, ja siksi oli erikoista kuulla se täällä. Elokuva on Ang Leen ohjaama Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (Crouching Tiger, Hidden Dragon). Moni voi pitää sitä vain yhtenä tylsänä kiinalaisena elokuvana, jossa hypitään yliluonnollisia pomppuja bambumetsän latvoissa ja taistellaan vähän väliä meluisasti, mutta minulle elokuva on hienovarainen kuvaus täyttymättömästä rakkaudesta ja harkitsemattomien valintojen seurauksista. Elokuvassa tiivistyy se, kuinka tärkeää (ja hyvin vaikeaa) on nähdä ympärillään olemassa olevaa hyvää, kun ihmismieli haluaa koko ajan enemmän.
 
Laivalla kappale esitettiin englanniksi, kuten oheisella videollakin. Elokuvassa kappale kuullaan lopputekstien taustalla mandariinikiinaksi. Säveltäjä Tan Dun, esittäjä Coco Lee.
 
https://youtu.be/2wQVkWTJVAE

Väsynyt matkailija laivan gaalailtana, kun voi pistää vähän juhlavampaa päälle