 Yksityinen ranta, jossa pääsimme jälleen kerran mereen uimaan, Puerto Vallartassa  Cabo San Lucasin kuvatuimmat kalliot Nyt katsellessani tässä hytissä kaunista sinistä merta ja pilvetöntä taivasta on hyvää aikaa jälleen päivittää viimeisimmät kuulumiset. Jotta mielikuva ei olisi liian ruusuinen, niin kerron vielä, että aurinko kuivattaa parhaillaan parvekkeen ovelle ripustettuja kalsareita ja sukkia, jotka pyykkäsin eilen illalla kylpyhuoneen altaassa Barcelonasta ostetulla nestemäisellä pesuaineella. Tottahan täällä voisi jokaisen vaatekappaleen lähettää pesulaankin pestäväksi, jolloin bokserit tulisivat kauniisti silitettyinä hyttiin jo seuraavaksi illaksi, ja pesulan hinnoista saisi lisäksi maailmanympäriristeilyllä 30 % alennuksen, mutta laskimme että pesemällä osan pyykistä itse säästämme kuitenkin muutaman sata euroa koko matkan aikana. Kaikki t-paidat ja niitä isommat vaatekappaleet lähetämme pestäväksi. Myös pelkkää silitystä on mahdollista pyytää, jos muutoin puhdas paita tai vaate on päässyt matkalaukussa rypistymään. Omaa silitysrautaa tai vaatehöyrystintä ei saa tuoda hyttiin turvallisuussyistä. Joku oli yrittänyt sellaista salakuljettaa mukanaan, mutta se oli otettu pois laivaan tullessa matkatavaroiden läpivalaisussa, ja kyseinen matkustaja saa sen kotiin lähtiessään itselleen takaisin. Eilen ja toissapäivänä olimme Meksikossa, ensin Puerto Vallartassa, joka lienee mariachi-musiikin keskus, ja toisena päivänä Kalifornian niemimaan kärjen resort-kohteessa, Cabo San Lucasissa. Puerto Vallartassa ei tosin mariachi-musiikista kuultu pihaustakaan, kun koko päivän retkemme vei meidät ensin rannikon edustalla oleville Marietas-saarille, ja sieltä jälleen pulikoimaan mereen ihanalle yksityiselle hiekkarannalle. Aamulla retkelle lähtiessämme mielessä käväisi ajatus ottaa mukaan jotain hieman lämpimämpää vaatetta, mutta koska olimme olleet jo parisen viikkoa tropiikin helteissä, niin ajattelimme, että Meksikokin on yhtä kuuma kuin kaikki muutkin maat tähän asti, ja pelkät sortsit ja t-paita riittää. Kun katamaraani irtautui satamasta ja pääsimme raikkaaseen merituuleen, niin hyvin pian jouduimme kaivamaan rantapyyhkeet repusta ja kietoutumaan niihin parhaamme mukaan. Aloimme jo miettiä, että oliko tämä retki sittenkään ollut kaikkein paras ajatus. Runsaan tunnin matkalla Marietas-saarille näimme vilaukselta joitakin ryhävalaita meressä, ja joka kerta katamaraani pysähtyi niiden kohdalla, jos ne vaikka olisivat tulleet tekemään lähempää tuttavuutta. Mutta aivan kuten kukotkaan eivät laula, niin valaatkaan eivät käskemällä pompi, emmekä pyyhkeidemme suojasta saaneet niistä kovinkaan kaksisia kuvia. Marietas-saaret ovat nykyisin Meksikon valtion omistuksessa oleva luonnonsuojelualue. 1900-luvun alkupuoliskolla saarilla tehtiin paljon armeijan kokeita ja räjäyteltiin paljon pommeja, ja tämä on myös vaikuttanut saarten kalliomuodostelmiin. Nykyisin saarilla pesii paljon merilintuja ja vedessä lienee paljon erivärisiä kaloja. Retkellämme meillä olisi ollut mahdollisuus hypätä mereen snorklaamaan suoraan katamaraanilta (rantaan ei saanut mennä), mutta olimme merimatkasta sen verran kylmissämme, että ajatus veteen hyppäämisestä tässä vaiheessa retkeä ei tuntunut meistä vilukissoista houkuttelevalta. Tyydyimme ottamaan saarista muutamia kauniita valokuvia. Onneksi ilma alkoi myös tässä vaiheessa selvästi lämmetä auringon noustessa korkeammalle. Marietas-saarilta jatkoimme kohti retkifirman omaa yksityistä rantaa. Se olikin todella hieno, jälleen hienoa valkeaa hiekkaa, palmuja, rantatuoleja, riippumattoja ja lämmintä vettä, jossa saimme tunnin verran pulikoida. Matkalla takaisin Puerto Vallartaan katamaraanilla soi hyviä uudempia ja vanhempia lattarihittejä ja rytmi meinasi jo melkein tarttua lantioihin, varsinkin kun samalla sai rommipunssia ja margaritoja, mutta ihan tarpeeksi ei kuitenkaan, että jäyhä suomalainen olisi noussut istumapaikaltaan tanssimaan. Täytyy vielä mainita ruskosuulat, jotka lensivät koko ajan veneen vierellä ja tekivät näyttäviä syöksyjä veteen saalistaessaan pikkukaloja. Ilmeisesti veneen pyörteet tuovat kalat paremmin niiden ulottuville. Kaiken kaikkiaan retkeltä palasi sitten laivaan hyväntuulinen ja auringossa lämmennyt turistiryhmä. Kun laivamme irtosi laiturista ja lähti kohti seuraavaa satamaa, niin valaatkin tulivat heittämään meille jäähyväiset: näimme laivan ravintolasta kahden ryhävalaan ponnistavan korkealle ilmaan aivan laivan vierellä. Eilen olimme Meksikolle kuuluvan Kalifornian niemimaan eteläisimmässä kärjessä, ja siellä sijaitsevassa Cabo San Lucasissa. Kaupunki on varsinkin amerikkalaisturistien suosiossa ja täynnä hotelleja, hienoja veneitä, ravintoloita ja kauppoja. Apteekkejakin oli ainakin 50 metrin välein, koska ilmeisesti amerikkalaiset saavat Meksikosta helpommin tai halvemmalla ostettua kaikenlaisia lääkkeitä. Törmäsinpä jopa ensimmäisen kerran elämässäni sisäänheittäjään apteekin ovella. Toimisiko tämän suomalaisenkin apteekin ovella, mene ja tiedä? Mekin kävimme apteekissa täydentämässä aurinkovoidevarastoa ja lisäksi kaupoista tarttui mukaani Meksikossa tehty puinen pieni korurasia (kun on tullut noita ranne- ja kaulakoruja ostettua edellisistä satamista), ja jälleen yksi t-paita. Huono omatunto vaivaa aina vaatteita ostaessa, kun tietää, miten paljon vaatteiden valmistus vie luonnonvaroja ja kuinka paljon niitä pitäisi kierrättää. Toisaalta siksi yritän katsoa vaatteen kankaan laatua ja paksuutta ostohetkellä, ettei kävisi niin, että jo yhden pesun jälkeen vaate on aivan muodoton. Kun Meksikossa oltiin, niin kävimme vielä tequila-drinkeillä mukavalla terassilla ennen paluuta laivaan. Pete otti terveysmargaritan. Katsokaa Peten Facebookista, jos ette usko:) Cabo San Lucasissa ei muuten ole risteilylaivoille pitkää laituria, vaan laiva jää ankkuriin muutaman sadan metrin päähän rannasta ja matkustajat kuljetetaan yhteysveneillä laivalta rantaan ja takaisin. Palvelu oli todella sujuvaa tässäkin asiassa, eikä odotusaika kummassakaan päässä ollut kuin joitakin minuutteja. Nyt olemme matkalla kohti viileämpiä vesiä, Yhdysvaltoja ja San Diegoa, jonne saavumme tämän yhden meripäivän jälkeen huomenna aamulla. Kohta lähden Peten kanssa jälleen perinteiselle salaattilounaalle buffetiin. Aamupäivällä tuli-joukkueemme sijoittui tavanomaisesti toiseksi elementtien kilpailussa, lajina oli nyt ”Beer Pong”, tosin ilman olutta. Hauskaa oli jälleen kerran. Kappaleena omalta soittolistaltani asiaankuuluvasti Lana Del Reyn California, äänessä sopivasti tummaa karismaa. Lana Del Rey: California: https://youtu.be/vK1YiArMDfg  Personal trainer käski ostaa proteiineja ja Jarihan tottelee
0 Comments
Leave a Reply. |