Monet ovat kysyneet minulta ennen matkaa, kuinka laivalla voi viihtyä, kun satamien välillä saattaa olla montakin meripäivää. Esimerkiksi tällä risteilyllä on runsaat 50 eri satamaa, joista kuudessa vietämme kaksi päivää, ja kun risteily kestää kaikkiaan 119 yötä, niin keskimäärin joka toinen päivä olemme pelkästään merellä. Muutaman kerran matkan aikana meripäiviä on jopa viisi peräkkäin, ja vastaavasti myös satamavierailuja voi olla useina peräkkäisinä päivinä. 
 
Totuus on, että meripäivät ovat kaikkein rentouttavimpia ja niitä odotan kaikkein eniten. Tai jos nyt hieman odotan San Franciscoa ja Honolulua ja ehkä Fidziäkin muiden muassa, mutta kokonaisuutena ajatus siitä, että olemme yli 60 päivää pelkästään merellä, on kerta kaikkiaan ihana. Meripäivissä on monta hyvää puolta. Saa nukkua pitkään, kun ei tarvitse lähteä maihin. Voi käydä aamiaisella laivan lounasbuffetissa, kun varsinainen aamiaisaika menee hytissä köllötellessä. Iltapäivällä ehtii käymään hyvin laivan kuntosalilla. Hytin parvekkeella voi käyttää pitkän tovin istuskellen ja katsellen niitä jo mainittuja laivan peräaaltoja. Sitten, kun olemme hieman lämpimämmillä vesillä, laivan yläkannen allasosastolla voi käydä pulahtamassa ja viilentymässä tai halutessaan voi lillua porealtaassa. Auringon jo laskeuduttua ei ole väsynyt ja ryytynyt maissa koluamisesta vaan voi rauhassa ja virkeänä pohtia, mitä pukisi päälleen illalliselle. Jossain välissä voi vielä yrittää ehtiä neuloa sukkia ja lapasia laivan loungessa. Tiivistettynä voisi sanoa, että meripäivien ihanuus johtuu siitä, että päivästä on otettu pois ihan kaikenlainen suorittaminen. Olet laivassa, etkä muuta voi. Piste.
 
Toinen yleisesti ystäviä ja työkavereita askarruttanut kysymys on ollut merenkäynti. Keinuuko laiva paljon? Tuleeko helposti huono olo? Tähän ei ehkä pysty antamaan ihan aukotonta vastausta. Esimerkiksi minulle itselleni tulee vaikkapa autossa kirjaa lukiessa hyvin helposti huono olo (ja siksi en koskaan lue autossa kirjaa), ja voisi siis kuvitella että tulen myös helposti merisairaaksi. Nämä isot risteilylaivat ovat jo sellaista kokoluokkaa, että ne tuntuvat harvoin keinuvan kovin paljon. Toisaalta valtamerten suuret mainingit tai sopivassa kulmassa puhaltava tuuli voivat saada tämänkin keinumaan, mutta tunnelma on silloinkin (onneksi) kaukana Linnanmäen viikinkilaivasta. Olen ollut kolme kertaa aikaisemmin Atlantin valtamerellä: kerran yhdessä valtavassa risteilylaivassa ja kaksi kertaa paljon pienemmässä laivassa. Näistä kerroista yhdellä minulle tuli yhdeksi päiväksi huono olo ja minun piti esimerkiksi keskeyttää kirjoittaminen ja mennä katselemaan horisonttia. Mutta tuolloinkin huonoa oloa kesti vain yhden päivän, vaikka merimatka jatkui useita viikkoja. Eli ehkä useimmat meistä tottuvat ajan kanssa kohtalaiseen merenkäyntiin, mene ja tiedä. Jos tuntee itsensä niin hyvin, että varmasti tietää tulevansa merisairaaksi (ja silti uskaltautuu matkalle!), niin hytin valinnallakin voi olla merkitystä. Vaikka hehkutin aikaisemmassa tekstissäni tätä perähyttiä, niin on totta, että mahdollinen keinunta tuntuu laivan perässä ja keulassa enemmän, ja silloin varmempi valinta voisi olla hytti laivan keskiosasta.
 
Eilen vietimme päivän Espanjassa, Katalonian autonomisen alueen pääkaupungissa Barcelonassa. Jälleen laivan oma liityntäbussi vei meidät keskustaan kävelykatu La Ramblan alkuun, josta lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Lähdimme aamulla noin klo 10 aikaan, ja silloin kojut ja liikkeet olivat vasta avautumassa, ja ihmisiä oli vähemmän liikkeellä. Iltapäivän mittaan tungos lisääntyi, mutta onnistuimme luovimaan ihmispaljoudessa. Kävimme yhden kauniin aukion reunassa aamukahvilla terassilla auringosta nauttien. Aiemmin Barcelonassa ollessani olen tykästynyt paikallisen edesmenneen arkkitehdin Antoni Gaudín suunnittelemiin rakennuksiin, joista mieleenpainuvin on ehdottomasti kaupungin yksi maamerkeistä ja tunnetuimmista nähtävyyksistä: Sagrada Família -kirkko. Koska olimme jo käyneet kyseisessä kirkossa aiemmin, otimme tällä kertaa taksin Park Güellin puistoon, jossa on myös paljon Gaudín suunnittelemia ulkotiloja. Turisteja oli sielläkin paljon, mutta puisto on onneksi suuri ja siellä mahtui hyvin liikkumaan myös väljemmin. Puiston kiertämiseen meni hyvinkin pari tuntia, ja palasimme sieltä ensin taksilla keskustaan ja jälleen liityntäbussilla takaisin laivaan. Ai niin, aamupäivällä Pete osti barcelonalaisesta kivijalkamyymälästä 14 kumiankkaa. Jaa, miksi? Palataan siihen myöhemmin.
 
Tämän päivän kappale on soittolistallani oleva Coldplayn Adventure of a Lifetime ja siitä remix, jonka kuulin ensimmäisen kerran aikanaan Tampereen Sokos Hotel Tornin ylimmän kerroksen baarissa, ollessani perinteisellä Tampereen lomalla toisen puolisoni Ismon kanssa. Sellainenhan tämä elämä on, yksi suuri seikkailu, jossa tärkeintä ei ole se, mitä näemme ja mitä koemme, vaan keiden kanssa seikkailun jaamme ja kuinka huomioimme ihmiset ympärillämme.
 
Coldplay: Adventure of a Lifetime (Matoma remix): https://youtu.be/su0C_EdEWNU

Ennen risteilyä vietimme kaksi yötä Genovassa, ja majapaikkamme oli muutaman sadan metrin päässä satamasta. Näppärää, ajattelin etukäteen - voimme kävellä lähtöpäivänä terminaaliin juuri itselle sopivana aikana. Totuus alkoi kuitenkin kirkastua jo ennen matkaa. Meillä oli tarkoitus aluksi pakata mukaan kolme isoa matkalaukkua, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, etteivät kaikki kauluspaitamme, housumme, rusettimme, pukumme, kenkämme ynnä muut tavarat tule mitenkään mahtumaan kolmeen laukkuun. Risteilykeskus oli varannut lennollemme meille molemmille kaksi ruumaan menevää matkalaukkua henkilöä kohti, ja tämän option myös käytimme. Pakkasimme siis molemmat mukaan kaksi isoa matkalaukkua (à runsaat 20 kg), pienemmän käsimatkatavaran ja lisäksi minulla vielä reppu, jossa kuljetan tätä läppäriä sun muuta elintärkeää. Eli yhteensä neljä isompaa laukkua, kaksi pienempää kapsäkkiä ja vielä yksi nyssäkkä. Kun nämä yhdistetään Genovan kauniisiin mukulakivikatuihin, niin kävelymatka terminaaliin ei enää tuntunut houkuttelevalta. Onneksi taksi vie ja taksi tuo. 
 
Kaikki meni lopulta hyvin: pääsimme sujuvasti laivaan, matkalaukut tuotiin illan mittaan hytin ovelle yksitellen, ja pääsimme purkamaan laukut ennen illallista. Hytin säilytystilat eivät ole suuren suuret, mutta yhteistyöllä ja mielikuvituksella saimme lähes kaikki tavarat paikoilleen ja tila alkoi tuntui kotoisalta. Hytistä ja sen valinnasta muutama sananen. Jo neljä vuotta sitten, kun varasimme matkaa, halusin olla ensimmäisen joukossa tekemässä varausta, sillä tarkoituksenani oli saada varattua hytti laivan peräosasta, ns. aft-facing cabin, josta näkee laivan potkurin aallot. Tähän oli minulla parikin syytä. Ensinnäkin laivan potkurien nostamien aaltojen katselu on kuin katselisi akvaariota tai takkatulta, se hypnotisoi ja aaltoja voi katsoa vaikka kuinka kauan, ja antaa samalla ajatusten vaeltaa vapaasti. Toiseksi, laivan peräosasta näkee maisemat paremmin, koska takaosasta näkee sekä laivan tyyrpuurin että paapuurin puolelle. Jos hytti olisi laivan sivulla, näkisimme periaatteessa vain toisen puolen maisemat. Odotan esimerkiksi Panaman kanavaa mielenkiinnolla juuri tästä näkökulmasta, näemme hytistämme kanavan kokonaan, emme vain toista sivua. Noh, eihän kukaan pakota pysymään hytissä, aina voi valita jonkun laivan lukuisista loungeista tai yleisistä tiloista myös maisemien katseluun. Mutta joka tapauksessa, nyt meillä on hytti nro 11254, laivan yhdennellätoista kannella, tästäkin kiitos Risteilykeskuksen Hennalle, kun varasi meille aikoinaan juuri tämän hytin. 

Laivan illallisravintolassa meillä on pöytäpaikka päivittäin toisessa kattauksessa klo 21 (aikaisempi kattaus olisi ollut klo 18.30, joka olisi meille yökyöpeleille ollut liian aikaisin). Eilen kävimme ensimmäisen kerran illallisella, pöytä oli katettu neljälle hengelle ja meitä odottikin jo toinen pariskunta pöydässä. Totta kai meitä oli jännittänyt, millaiseen pöytäseurueeseen joudumme, mutta iloksemme huomasimme, että tässäkin asiassa MSC oli paneutunut myös yksityiskohtiin. Pariskunnan toinen puolisko oli suomalainen ja toinen italialainen. Pete oli kovin helpottunut, koska hänkin pystyi osallistumaan paremmin keskusteluun. Alun perin hän oli pelännyt, että minä joudun kääntämään kaiken keskustelun, mutta nyt hän pystyi keskustelemaan myös suomeksi ja minä juttelin välillä englanniksi ja välillä suomeksi ja meillä tuntui menevän oikein mukavasti. Illallisella on vaihtoehtona käydä myös laivan buffet-ravintolassa, mutta itse tykästyin tähän perinteisempään ravintolaan heti ensi käynnillä, kun ruoka tarjoillaan pöytään valmiina. Ruoka oli todella hyvää ja kauniisti aseteltua ja vaihtoehtoja alku-, pää- ja jälkiruoaksi oli listalla useita. Illallinen ja sen ruokajuomat kuuluvat risteilyn hintaan. Tulemme varmasti jatkossa kokeilemaan myös silti tuota buffet-vaihtoehtoa. 
 
Tämän päivän vietimme Marseille’ssa, Ranskassa. Meillä ei ollut erikseen retkeä varattuna, kuten ei ole huomenna Barcelonassakaan. Laivan järjestämä ilmainen bussikuljetus vei meidät keskustaan ja toi iltapäivällä takaisin ja pääsimme tutustumaan kaupungin keskustaan kävellen omatoimisesti. Kuten varmaan muissakin kohteissa risteilyn edetessä, yhden päivän aikana ei ehdi kuin raapaista hätäisesti pintaa kustakin satamasta, mutta ei se meitä haittaa. Marseille’ssa näimme vanhan sataman edustan keskiaikaisia linnoitusmuureja, kävimme istuskelemassa rantakahvilassa, ja teimme joitakin ostoksia matkaa varten. Tämä on ainoa satama koko maailmanympärimatkan varrella, jossa paikalliset puhuvat ranskaa, joten pyrin päivän aikana vetreyttämään ranskan taitoani aina kun mahdollista.
 
Tämän päivän musiikkinumerona nostan esiin itseoikeutetusti Andrea Bocellin esittämän Con Te Partirò (suom. ”Lähden kanssasi”). Tämä kappale soi ilmeisesti aina MSC:n laivoilla satamasta lähtiessä ja mekin kuulimme sen eilen Genovassa. 
 
Andrea Bocelli - Con Te Partirò: https://youtu.be/nVUHHW1tJYA 

Meri on kiehtova elementti. Jätän silti mielelläni itse veneilyn osaavampiin käsiin. Olen mielelläni ihan vain matkustajana. Tai jopa rannalla. Nyt olemme päässeet jo Välimeren rannalle Italiaan, Genovaan, jossa Kristoffer Kolumbus syntyi 571 vuotta sitten. Kolumbus lähti aikanaan kolmella laivallaan kohti tuntematonta etsiessään meritietä Intiaan. Toisin kuin Kolumbuksen kohdalla, meidän matkamme on tarkkaan suunniteltu, ja tämä sopii meille hyvin, emme tarvitse ylimääräistä jännitystä. 

​Kerron hieman taustaa lukijoille, joille en vielä ole ehtinyt kertoa matkastamme. Aloin pohtia puolisoni Peten kanssa maailmanympäriristeilylle lähtemistä jo vuosia sitten, vuosi saattoi olla 2016. Olin jo ollut useammalla laivamatkalla ja tiesin, että viihdyn hyvin merellä. Yhden kerran olimme jo Peten kanssa ylittäneet Atlantinkin, Miamista Barcelonaan. Kuitenkin maailmanympärimatkat kestävät laivalla yleensä vähintään kolme kuukautta, ja hintakin on tavallista lomamatkaa kalliimpi, joten suoraan tuumasta ei voinut ryhtyä toimeen. Kumpikin tahollamme keskustelimme työnantajiemme kanssa ja pyysimme saada säästää vuosilomista vuosittain osan myöhempään ajankohtaan. Aloimme myös säästää matkatilille. Varsinaista matkaa ei tuolloin voinut vielä varata, sillä tyypillisesti risteilyjen ajankohdat julkaistaan noin kaksi vuotta ennen lähtöä. Tiesin kuitenkin, että yleensä Euroopasta lähtevät maailmanympäriristeilyt lähtevät vuodenvaihteen tienoilla, koska se on sään puolesta parhaita ajankohtia (esimerkiksi Karibialla ei yleensä silloin esiinny hurrikaaneja).

Ajattelimme, että matka voisi olla vuoden 2021 alussa, jolloin olisimme saaneet säästettyä riittävästi lomaa. Useammatkin risteilyvarustamot tekevät maailmanympärimatkoja, mutta päädyimme valitsemaan MSC Cruises -varustamon, sillä heidän laivansa vaikuttivat tyylikkäiltä ja meille sopivilta, ja silti hinta oli mielestämme kohtuullinen. Niinpä, kun vuoden 2019 alussa julkaistiin tuo vuoden 2021 maailmanympäriristeily, olimme ensimmäisten joukossa varaamassa omaa paikkaamme. Risteilyn reitti vaikutti myös valintaan, sillä Pete on halunnut aina matkustaa Panaman kanavan läpi, ja minä puolestani olen halunnut käydä Japanissa, ja tällä risteilyllä toivottavasti nämä molemmat toiveet toteutuvat. 

Korona tunnetusti muutti muutamia juttuja maailmassa, eikä risteilymmekään jäänyt siitä paitsi. MSC yritti tehdä kaikkensa, että risteily olisi toteutunut alkuperäisen aikataulun mukaisesti, mutta pari kuukautta ennen alkuperäistä lähtöpäivää marraskuussa 2020 heidänkin oli pakko muuttaa suunnitelmiaan ja siirtää lähtöpäivää eteenpäin. Risteilyä siirrettiin kahdella vuodella, joten alkuperäisestä risteilyn varauksesta on nyt tullut kuluneeksi jo neljä vuotta. 

Nyt olemme siinä pisteessä, että tarkoitus on astua laivaan huomenna puolen päivän jälkeen! Lensimme eilen Münchenin kautta Genovaan, ja jännitimme, tulevatko matkalaukkumme perille. Olisi ikävää, jos neljän kuukauden matkaa varten pakatut tavarat lähtisivät kiertämään maailmaa omin voimin jonnekin ihan muualle. Huojennus oli suuri, kun viimeisinkin laukku putkahti hihnalle Genovan lentokentälle. Vielä isompi helpotus oli, kun kävimme koronatestissä eilen illalla täällä paikan päällä ja saimme negatiivisen testituloksen. Jos jommallakummalla meistä olisi ollut koronatartunta (vaikka oireetonkin), niin meitä ei olisi päästetty vielä laivaan, vaan olisimme matkustaneet kapsäkkeinemme jonnekin toiseen satamaan matkan varrella. 

Voisi kuvitella, että olisimme aivan täpinöissämme tässä vaiheessa. Mutta totuus on, että on melko hankala eritellä tunteita ja olotilaa juuri nyt. Tietenkin olemme iloisia, että kaikki on mennyt nyt alkuvaiheessa hyvin, ja huominen on koko ajan mielessä, mutta jotenkin silti ei osaa vieläkään riemuita ihan täysillä ja olo on meillä molemmilla hieman epätodellinen, kun emme vielä ole laivassa. Voi jopa olla, että kun matkaa on odottanut näin pitkään, niin sen on käynyt mielessään läpi jo niin monta kertaa, että nyt matkan alkua vain ikään kuin seuraa "sivustakatsojana". Yllätyksenä tuli minulle myös se, miten rankkaa on erota Suomeen jäävistä läheisistä näin pitkäksi aikaa. On tavallaan ikävä jo parin päivän jälkeen. Lisäksi on pakko myöntää, että yleinen maailmantilanne vaikuttaa ajatuksiin. Tunnen olevani samaan aikaan etuoikeutettu ja itsekäs, kun lähden tällaiselle matkalle. Toisaalta olen tehnyt töitä tämän matkan eteen, olisinhan muutenkin viettänyt saman verran lomaa, lomat olisivat vain olleet aikaisemmin. Voi olla, että näihin teemoihin tulee blogin edetessä tulee vielä palattua. Ainakin kerron tuntemuksistani ja siitä, miten ne kehittyvät matkan edetessä. 

Jo tässä vaiheessa haluan esittää kiitokseni myös Risteilykeskukselle, jonka kautta matkamme varasimme. Harvoin, jos koskaan, olemme saaneet niin omistautuvaa ja myötäelävää palvelua kuin heiltä. Tähdennän tässä myös, että tämä blogini on ihan oma kirjoitukseni, jota kirjoitan yhtä paljon itselleni kuin lukijoilleni, kyse ei ole millään tasolla kaupallisesta yhteistyöstä, vaan siinä mielessä esitän kiitokseni Risteilykeskukselle täysin ilman taka-ajatuksia (ja erityiskiitos Risteilykeskuksen Hennalle).

Olen myös ajatellut lisätä jokaisen blogikirjoitukseni perään linkin yhteen musiikkikappaleeseen. Niistä voi sitten syntyä matkan mittaan ihan mukava soittolista, ja toisaalta musiikki ja musiikin kuuntelu on minulle tärkeää, on mukava nostaa tähän esiin erilaisia kappaleita, jotka saattavat liittyä matkaan tai sitten eivät. Jotain taustaa niille kuitenkin kerron. Tämä ensimmäinen tarttui mukaan Helsinki-Vantaan lentokenttähotellissa. Saavuimme kentälle jo lähtöä edellisenä päivänä, sillä lento aamulla oli aikaisin, ja halusimme olla valmiina jo paikan päällä. (Tämä itse asiassa osoittautui erittäin hyväksi ideaksi, sillä lähtöaamuna oli aivan surkea räntäkeli, joka olisi lisännyt stessiä kentälle ajoissa pääsystä entisestään.) Hotellissa oli lounge-tila, johon pääsimme syömään tapaksia ja nauttimaan pari viinilasillista, ja toissailtana siellä soi taustalla tämä kappale, johon tykästyin. Kappaleen versioista on minulle ehkä tutuin Pet Shop Boysin miksaus yhdessä Where the Streets Have No Name -kappaleen kanssa. Mutta tässä siis hieman rennompi versio klassikosta Frankie Vallin kappaleesta Can't Take My Eyes off You :)

Can't Take My Eyes off You (es. Berk & Virtual Band): https://youtu.be/--38_9AQrLo

Maailmanympärimatka. Pitkäaikainen haave. Huono omatunto. Ympäristö. Valtameri. Ikävä heitä, jotka jäävät kotiin. Lämpö ja aurinko. Jännitys. Pakkaamisen vaikeus.

Siinä joitakin asioita, jotka tällä hetkellä myllertävät mielessä, kun lähtöön on enää pari päivää aikaa. Näihin palaan vielä lähiaikoina.